sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Toivepostaus: Oma tyyli, osa 2.

Moikka! Jatketaan tyylijuttuja tällä kertaa lukioajoilta. Tähän aikaan oli selkeästi yksi asia ylitse muiden: hiusten värjäily. Kaikkea mahdollista paloautonpunaisesta ruskeaan ja siniseen tuli kokeiltua.
Ennen lukion alkua kävin parturissa värjäämässä hiukset hehkuvan punaisiksi. Olin hankkinut lisäkkeet, jotka värjäsin samaan sävyyn. Käytin paljon korkokenkiä ja kuvassa näkyviä paksupohjaisia tennareita. Myös korut oli kovaa huutoa ja niitä käytin lähes päivittäin.
Tuohon aikaan shoppailin tosi paljon. Se oli kai jonkinlainen keino hallita ahdistusta ja yritys löytää omaa tyyliään. Kokeilin erilaisia väriyhdistelmiä ja leikkauksia otsiksissa, sekä yritin sinnitellä lisäkkeiden kanssa. Käytin paljon lyhyitä hameita ja erilaisia verkkosukkahousuja.
Kesän aikana kävin ottamassa ensimmäisen lävistyksen. Olin haaveillut septumin hankkimisesta jo pitkään, kunnes painelin lävistysliikkeeseen syntymäpäivänäni. Kävin myös parturissa laittamassa tummempaa väriä hiuksiin ja totesin, ettei se sovi minulle. Lisäpisteet olemattomille kulmakarvoille..
Kyllästyin lisäkkeisiin, joten päätin alkaa kasvattamaan omia hiuksia ihan sellaisenaan. Hiusväri vaihtui jossain vaiheessa ensimmäistä vuotta takaisin punaiseksi..
Toisena lukiovuotena värjäsin hiukset vaaleiksi. Sitten laitoin violettia otsahiuksiin, seuraavaksi dippasin latvat siniseen shokkiväriin.. Sanottakoon nyt vaikka, että kaikkea tuli kokeiltua. 
Pukeutuminen vaihteli fiiliksen mukaan. Käytin mustia vaatteita, pillifarkkuja, lyhyitä mekkoja ja huiveja. Kiertelin kirppareilla etsimässä oman tyylisiä vaatteita, enkä enää kovin usein eksynyt H&M:n puolelle. Pitsi oli myös kovasti mieleen, kunhan se oli mustaa tai valkoista.
Pinkit ja pastellisälyiset vaaleanpunaiset hiukset oli tietysti kokeiltava! Niiden ylläpito oli sen verran vaikeaa, että jossain vaiheessa siirryin takaisin vaaleaan.. Suoristin vieläkin hiuksia päivittäin ja olin ehdottoman tarkka siitä, että otsahiukset olivat tiptop.
Lukion kolmas vuosi oli tosi raskasta aikaa, mutta tein silloin pari tyylillistä muutosta. Todellisuudessa varmaan useammankin, mutta nämä nousevat mieleen päällimmäisenä. :-) Ensimmäinen oli suoristusraudan heivaaminen, sillä hiukset alkoivat olla huonossa kunnossa jatkuvan käsittelyn takia. Samaan aikaan aloin kasvattaa pois otsahiuksia, jotka joko laitoin kiinni pinneillä, piilotin pipon tai hatun alle tai vedin pannan avulla pois kasvoilta. Toinen juttu oli uusi vierailu lävistäjällä. Tai no, olin välissä käynyt ottamassa napakorun, mutta se tulehtui ja sai lähteä melko nopeasti. Tällä kertaa otin korun huuleen, ja siinä onkin tämän hetken lävistykset.
Sellainen oli tyyli lukiossa. Aika paljon hapuilua suuntaan jos toiseenkin, mutta oikeastaan tein aika paljon hyviä valintoja. Seuraavaksi onkin luvassa viimeinen osa, jossa edetään tähän päivään asti. Näiden postausten tekeminen on ollut hauskaa - toivottavasti tekin tykkäätte! ;-)

torstai 19. lokakuuta 2017

Toivepostaus: Oma tyyli, osa 1.

Moikka! Kyselin ideoita toivepostauksiin, ja niitä tulikin ihan mukavasti. Postausta siitä, miten tyylini on muuttunut vuosien varrella, toivottiin pariinkin kertaan. Aloitetaan siis sillä. ;-) Olen kokeillut yhtä sun toista tyyliä, joten päätin suosiolla jakaa postauksen useampaan osaan. Ei muuta lisättävää kuin, että myötähäpeältä ei voi välttyä. :-D
Harmi (tai ehkä hyvä), ettei hevarityylistäni löydy juuri kuvia. 11-vuotiaana pukeuduin maastohousuihin ja bändipaitoihin, joita koristi milloin minkäkin metalliyhtyeen kuva. Silmissä oli enemmän mustaa kajaalia, kuin laki sallii. Housuista roikkui niin paljon ketjuja, että niiden kalinan kuuli käytävän toisesta päästä. Oltiin silloin Karoliinan ja Nitan kanssa pelätty kolmikko etenkin ala-asteen nuorempien oppilaiden silmissä. Haaveiltiin omasta hevibändistä ja oltiin mielestämme koulun cooleimmat tyypit..
Yläasteen alkuun mennessä hevityyli oli vaihtunut Japanin ihannointiin. Hiuksissa oli rusetteja, vaatteissa noin miljoonaa erilaista kuosia ja silmissä turhan paksut rajaukset. Kirpparilta löysin kengät, joissa oli niin paksut pohjat, että olin toisia päätä pidempi - ja se on aika paljon, sillä muistutan pituuskäyrältäni lähinnä hobittia! Kuuntelin japanilaista musiikkia, luin mangaa ja katsoin animea, kuten genreen kuului.
Kahdeksannella luokalla olin jo alkanut käyttää suoristusrautaa, leikannut otsatukan ja värjännyt hiukset ensimmäistä kertaa kestovärillä. Jalassa oli aina pillifarkut ja maihinnousukengät. Käytin mahdollisimman värikkäitä vaatteita ja laukkua, joka laahasi melkein maata pitkän hihnan takia. Jos nyt jotain hyvää täytyy tuosta tyylistä sanoa, niin ainakaan se ei enää ollut ihan niin överi. Käytin edelleen liikaa sekavia kuvioita ja kaiken maailman rimpsuja, mutta tyyli alkoi sentään vähän rauhoittua.
Yhdeksännellä luokalla pukeuduin edelleen saman tyylin mukaisesti, mutta leikittelin vastakohdilla. Käytin lyhyitä shortseja ja hameita suurten huppareiden kanssa. Kannoin mukanani kenties maailman kamalinta kassia (näkyy ylemmässä kuvassa) ja puin päälle paljon mintunvihreää. Tuosta hiustyylistä tykkään edelleen: sivusiili, lämmin vaalea pohjaväri ja etuhiuksissa mustanruskeaa.
Osaston aikana värjäsin hiuksia kaikilla mahdollisilla punaisen sävyillä, kunnes päätin lähteä vaalentamaan niitä. Hankin myös pidennykset, jotka sointuivat hyvin hiusten väriin, mutta olivat muutoin turhan ohuet. Platinan väristen hiusten sekaan lisäsin vaihdellen sinistä, violettia tai pinkkiä raitaa.
Vaatteissa suosin aavistuksen hillitympiä värejä, mutta muutama ylilyönti tuli tehtyä siitäkin huolimatta. Voisin näistä mainita esimerkiksi alimman kuvan takin, joka näyttää lähinnä yksisarvisen oksennukselta.. Se oli kamala ja onneksi tajusin asian hyvin pian itsekin. :-D 
Yläasteen lopulla värjäsin hiukset vielä kerran punaisiksi. Tai oranssit niistä ehkä lähinnä tuli, mutta pidennyksiin tarttui väri hieman paremmin.. Jalassa oli melkein aina korkokengät, päällä nahkatakki ja ruusukuvioinen huivi. Tuohon aikaan leopardikuvio oli vielä kovassa huudossa.

Siinä oli ala- ja yläasteen aikaisia tyylejä. Ainakaan en ole kulkenut valtavirran mukana, vaan olen kokeillut (turhan) rohkeasti erilaisia vaatteita. Seuraavaksi on vuorossa tyylit lukion ajalta!

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Pari kuvaa viikolta

Moikka! Jos tulee mieleen postausideoita, niitä otetaan vastaan. :-) Jotain vaihtelua kaipaisin, eli ei pelkästään päiväni kuvina -postauksia, vaan jotain uutta. Toteutan ideoita, kun niitä tulee!
Alavireinen mieliala on edelleen päivittäinen kaveri - mutta tällä viikolla ajattelin keskittyä niihin asioihin, jotka tekevät onnelliseksi. Usein ne on ihan pieniä juttuja, osa arkea ja elämää. Pienistä iloista kasvaa kuitenkin suuria, jos vaan jaksaa keskittyä näkemään, mikä on hyvin juuri siinä hetkessä. Tällä viikolla näitä hyviä asioita on ollut mm.
Keltaiset kumisaappaat, jotka sopivat viikon säähän kuin nenä päähän.

Kirpparilta löytyneet farkut.
Vähän hitaampi aamu ennen kouluun lähtöä: lehden lueskelua ja tuorepuuroa.
 Tämä pieni ihanuus (joka ei todellisuudessa ole kovin pieni..).
 Tonyn seura ja yhdessä vietetyt päivät <3

The Walking dead -sarjan uusin kausi.
 Uusi lettikampaus, joka onnistui ensimmäisellä yrityksellä.

Lämmin ja paksu huppari.
 Mango ihan kaikkialla: chia-tuorepuurossa ja sellaisenaan.
 Se, ettei Puppaa voi vihata, vaikka poju tekee kaikkea mahdollisimman ärsyttävää. Toisin sanoen repii vaatteita kaapeista, pureskelee johtoja, teurastaa kädet ja hoitaa kasveja. Silti sitä leppyy heti, kun Puppa tulee puskemaan tai hyrisee tyytyväisenä sylissä. <3
Sellaiset kuulumiset tällä kertaa. Huomenna saa nukkua vähän pidempään, sillä koulu alkaa vasta kymmeneltä. Se on kyllä iso plussa. Toivottavasti ensi viikosta tulee onnistunut <3

Postaustoiveita otetaan vastaan! ;-) 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Repovesi

Heippa! Vietettiin eilinen päivä Repoveden kansallispuistossa. Alkoi olla jo niin kova kaipuu luontoon, että oltiin valmiita matkustamaan sen eteen muutaman tunnin matka - oli muuten kaiken vaivan arvoista! ;-) Annetaan kuvien puhua puolestaan ja jätetään tekstit tällä kertaa vähemmälle.
 Matkaseuraksi Kouvolaan lähti Elli, Karoliina, retki-Roosa & Sanni. 
 
Pitkän ajomatkan jälkeen oltiin enemmän kuin valmiit reippailemaan. Ensimmäinen etappi oli tietenkin nitisevä ja natiseva riippusilta.  
 Suklaachiavanukasta ja kuivattua ananasta <3
 Lauantaille sattui tosi hyvä sää: aurinkokin paistoi aina välillä.
 
 Mistä tietää, että on oikeassa porukassa? Siitä, ettei haittaa, vaikka pysähtyy parin metrin välein kuvailemaan. :-D
Samoiltiin metsäpolkuja suunnilleen viisi tuntia, joiden aikana alkoi jo hämärtää. Loppuvaiheessa kukaan ei jaksanut enää tarpoa, vaan lähdettiin laahustamaan takaisin autolle. Alkoi olla jalat ihan taikinaa ja mielessä pyöri kodin lämpö ja nukkuminen. :-) Kotimatkalla ihailtiin peuroja ja kurvailtiin pimeitä pikkuteitä, kunnes päästiin takaisin Lahteen.
Oli todella onnistunut reissu! Kävin Repovedellä ensimmäistä kertaa ja menen varmasti uudestaan. Pientä miinusta on kyllä annettava huonosti hoidetuista poluista ja epäselvistä merkkauksista reiteillä. Niiden takia eksyttiin pari kertaa ihan väärille reiteille. :-D 
Nyt on taas ihan uutta virtaa alkavaan viikkoon! <3

Heippa!

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Usvan keskellä

Moikka! Tuntuu, että edellisestä postauksesta on jo ikuisuus. Ei vaan ole ollut oikein mitään, mistä olisin halunnut kirjoittaa.. Mutta onneksi oli kiva viikonloppu! :-)
Nyt alkaa olla selvästi syksyä ilmassa ja olen siitä tavallaan aika innoissani. En pidä kylmyydestä tai valon vähentymisestä, mutta nautin ruskasta, raikkaudesta ja nytkö se jo alkaa.. ensimmäisistä ajatuksista, jotka lupailevat joulun tulosta. Olen myös jotenkin ihan erityisen mieltynyt usvaan ja käynyt kuvailemassa sitä yhtenä erityisen sumuisena päivänä.
Koulun suhteen asiat ovat edelleen levällään, mutta joitain lankoja olen saanut yhdisteltyä kuluneen viikon aikana. Kävin torstaina juttelemassa opintoneuvojan kanssa ja perjantaina selvisin jopa tunnille asti. Lähdin kyllä muutaman tunnin jälkeen kotiin, mutta päätin, että se saa luvan riittää. :-) Masennus on päivittäin seurana, mutta siinäkin on jo pieniä merkkejä parempaan. Pienin askelin. Nyt ainakin tiedän sen, että voin ottaa vähän aikaa kevyemmin opiskelujen suhteen ja tehdä etänä niin paljon, kuin mahdollista. Haluan valmistua ajallaan, joten yritän saada asiat kuntoon, että jaksan jatkossa opiskella enemmän.
Viikonloppuna Tony tuli kylään, ja mieliala koheni hetkessä. :-) Ollaan vähän ällöjä, mutta sallittakoon se tämän kerran! :-D Piti saada syksyisiä kuvia, joissa näkyy molempien täydelliset syys-/talvitakit..
Olen saanut syötyä vähän paremmin, mutta edelleen sen kanssa on haasteita. Välillä ei ole ruokahalua, välillä onneksi tekee mieli ruokaa ja tulee syötyä enemmän. :-) Tässäkin asiassa otan pieniä askelia kerrallaan, koska olen sen todennut toimivaksi tavaksi. Tuorepuurot ovat päätyneet lautaselle useampana aamuna ja ne maistuvat nyt erityisen hyviltä.
Kävin keskiviikkona Karoliinan ja Sannin luona katsomassa The Boy -nimisen kauhuelokuvan. Juoni menee pähkinänkuoressa ja erittäin tiivistetysti näin: Greta lähtee lapsenvahdiksi syrjäiseen kartanoon ja huomaa, että hänet on palkattu hoitamaan nukkea. Brahms on eloisa ja leikkisä poika, eivätkä vanhemmat näe tämän olevan pelkkä posliininen nukke. Greta jää yksin hoitamaan Brahmsia ja huomaa nukessa hyytäviä piirteitä..
Tykkäsin elokuvasta tosi paljon jo ensimmäisellä kerralla. The Boy ei ole liian pelottava, vaan enemmänkin karmiva. Halusin katsoa elokuvan vielä kertaalleen, joten katsottiin se Tonyn kanssa. Ei yhtään hullumpi tapa viettää lauantai-iltaa. ;-)
Pupasta on tullut oikein kunnon sylipoika! Ihan sama, missä asennossa istun ja mitä teen, syliin on päästävä. Kuten ehkä kuvasta näkyy, ei sillä mukavuudella ole niin väliä. :-D Tänään saatoin jo Tonyn keskustaan ja nyt pitäisi taas alkaa valmistautumaan alkavaan viikkoon..
..tosin sain huomata kotimatkalla, että olo vaan huononi entisestään. Nyt olen sitten kaiken kukkuraksi vielä kipeänä. En tiedä, pitäisikö tämän olla jotenkin hauskaa vai surullista? :-D Ainakin se on selvää, että huomenna en vielä kouluun mene. Välillä tuntuu, ettei asiat mene ihan putkeen, vaan kaikki huono tapahtuu kerralla. Nyt vaan keskityn hyviin asioihin ja vaikkapa siihen, että saan viettää pidennettyä viikonloppua. <3
Heippa!