sunnuntai 28. syyskuuta 2014

''Vähän enemmän kiitollisuutta, mun sydämeen ja mihin ikinä mä meen''

Moikka! Täällä ollaan taas, muttei sentään aiheella Lohja. :-) Mikään ei kyllä voita omaa kotia: oman huoneen rauhaa, vapautta tehdä mitä ja milloin haluaa, nukkua omassa sängyssä,.. No kyllä te tiedätte! Tällä kertaa ajattelin höpötellä aivan ihanasta viikonlopusta, jonka aikana..
 ...tapasin Karpoa. Käytiin läheisessä metsässä napsimassa syksykuvia ja kierrettiin vielä ajan kuluksi yhdessä kaupassakin tästä opimme, ettei minulle saa antaa yhtään kirjaa käteen... Ja että alelaareista voi tehdä mitä ihmeellisimpiä löytöjä. Oli aivan ihana nähdä parasta ystävää pitkästä aikaa!
Karpon näkemisen jälkeen sain aivan ihmeellisen onnellisuus-/kiitollisuuspuuskan. Menin aivan suunniltani onnesta, kun tajusin, miten paljon hyvää elämässä on! :') Liian usein sitä keskittyy näkemään ne murheet ja koettelemukset, joita kohdalle on osunut - eikä ollenkaan tajua, miten paljon hyvää on tapahtunut siinä samalla. Olen noin yleisesti ottaen melko positiivinen ihminen, ja pyrin näkemään asioiden valoisat puolet. Mietin mielummin sitä, mitä minulla on, kuin murehtisin jotain, mitä en voi saavuttaa. Kuitenkin välillä se unohtuu. Kiitollisuus.
Ensin hämmästyin onnekkuuttani, kun tajusin, että minulla on paras ystävä. Joku jonka on tuntenut hiekkalaatikolta asti, mutta joka jaksaa vieläkin olla aktiivisesti yhteydessä. Joku jolle puhua. Joku, jolle antaa pieniä kivoja lahjoja vaikkapa Kismetin. Ei kaikilla todellakaan ole asiat näin hyvin. 
Seuraavaksi hämmästyin vielä suuremmin, kun tajusin, että näitä onnekkaita sattumia olikin vielä vaikka miten paljon. Rakastava perhe. Koti. Luonto. Terveys, voinhan kävellä, hengittää, maistaa ja haistaa. :-)  Elämä on niin ihmeellistä, ettei voi kuin hymyillä!  
Säiden kylmetessä huomasin, ettei kaapissa ollut yhtäkään välikausitakkia. Sellaista vähän nahkatakkia lämpimämpää, joka ei ole kuitenkaan toppatakki. :-D Päätin korjata asian ja käväisin perjantaina nopealla kierroksella kaupungilla. Aikaa ei ollut paljon, koska oli vielä menoa iltapäivälle. Heti ensimmäisestä kaupasta löytyi tämä maastonvihreä ihanuus: karvahuppu, teddyvuori ja yksinkertaisesti kaikki, mitä halusin. Kauppa oli H&M, ja hintaa oli 40 euroa, koska H&M:ltä saa nyt kympin alen kaikista yli 50 e ostoksista, vink vink. :-)
Mitä mieltä olette?
 Muuten viikonloppu onkin mennyt aika kiireisissä merkeissä. Olen maalannut kolme maalausta lopputyötä varten, käynyt metsäretkellä, vieraillut veljen luona,.. No, onhan sitä kotona tehtävä mahdollisimman paljon, kun on taas edessä lähtö Lohjalle. :')
 Huomenna olisi tosiaan edessä yli kolmen tunnin reissaaminen ja tunnit opistolla illalla.. Ainakin on paljon rennompi fiilis lähteä, kun ei ole enää kuumeinen/flunssainen olo! 
Nauttikaa syksystä, se on nyt kauneimmillaan!

torstai 25. syyskuuta 2014

Aina oppii uutta

Heippa! Taas näitä Lohjahoodihommia oli pakko tulla päivittelemään, mutta toivottavasti edes jotain jaksaa nämäkin kiinnostaa. :-) Niin se vaan hassusti on iso osa elämää, kun alkuviikot tuolla Lohjalla viettää ja vasta loppuviikosta palailee takaisin kotikaupunkiin..
 Maanantaina olo oli jo sen verran hyvä tappoflunssan jälkeen, että päätin lähteä opistolle jo maanantaina. Heti junassa tajusin, kuinka pahan virheen teinkään! Kuume nousi taas matkatessa, eikä olo ollut kovin heppoinen, kun selviydyin lopulta bussista asuntolaan. Siinä sitten maassa sykkyrällä istuessa tuli kirottua harkintakyky moneenkin otteeseen.. Aina oppii uutta, eikä välttämättä kannata lähteä ihan heti kipeänä olon jälkeen taivaltamaan monen tunnin matkaa. Koko reissun ajan olikin vointi sen verran huono, että tiistaina lähinnä lepäilin koko päivän!
Tästä sen näkee, miten tärkeää on parantua rauhassa ja antaa keholle tarpeeksi lepoa. No, ensi kerralla olen ehkä vähän fiksumpi! :-)
 Opinpa jotain ihan myönteistäkin: on olemassa todella ihania ja ajattelevaisia ihmisiä tosin olen sen kyllä tietysti aiemminkin tiennyt! Tiistaiaamuna en saanut kahvinkeitintä toimimaan, ja päivä uhkasi mennä pieleen jo heti aamusta. Olo oli kehno ja kuumeinen - enkä saanut edes haaveilemaani piristystä kahvista. 
Ihana huonekaveri keräsi kuitenkin pisteet kotiin - kun kysyin kahvinkeittimestä ja kerroin aamun harmituksesta, keitti hän heti kahvit ja neuvoi siinä samassa, miten laite toimii. Ihan niin avuton en ole, etten osaisi kahvinkeitintä käyttää, tämä yksilö oli vaan jotenkin erityisen hankala. :-D
Kahvittelun jälkeen huonekaveri vielä kysäisi, jos haluaisin kyydin Lohjan keskustaan. Hänellä oli asiaa muutamaan liikkeeseen, joten sain siinä samalla itselleni vähän tekemistä. Jotenkin kummassa sieltä ensimmäiseltä hyllyltä tarttui mukaan yksi jos toinenkin Muumiastia!
 Samainen huonekaveri keitti tänäkin aamuna kahvit ja osti huoneeseen biopusseja, kun kerroin, miten tärkeää kierrättäminen on. Ei voi olla kuin yksinkertaisesti ja aidosti onnellinen, kun on saanut niin mahtavan huonekaverin! :-)
 Keskiviikko olikin sitten jo huomattavasti parempi päivä! Aamulla paisteli aurinko sisään huoneeseen ja ensimmäiset aamukahvitkin onnistuin asuntolan keittiöllä keittämään.  
Eikä päivä siitä yhtään huonommaksi mennyt: puhelimessa höpötettiin Karpon kanssa vähintään tunnin ajan ja kipsuttelin auringonpaisteessa läheiselle rannallekin. :-)
 Ostoksiakin on tullut Lahdessa päin tehtyä: tällä kertaa jaloissa oli uudet kengät (100 e, Prisma, kalliit mutta laadukkaat ja mukavat) ja ruusukuvioiset haaremipöksyt (19,95 e, H&M). Materialismionnellisuutta parhaimmillaan. ;-)
 Mikäli jollakulla on ollut sellainen kuvitelma, että olisin pitkä, niin tässä pieni oppitunti: tästä varresta löytyy pituutta uskottavat 160 cm. :-D On ihan kiva olla hobitti.
 Kaiken flunssailun keskellä viikko oli mukava! Sain tehtyä yhden jos toisenkin työn, ja tutustuin luokkalaisiin vähän paremmin. Niin ja tulipa sitä yhtenä yönä nukuttua päälle 12 tunnin yöunet!
 En tiedä, kiinnostaako ketään erityisemmin lukea syömisistäni, mutta kirjoitan nyt kumminkin. 
Keskiviikko oli kaikin puolin erikoinen päivä: söin ruokalassa pastasalaattia ja pinaattilettuja, eikä ahdistanut ollenkaan! Yleensä kun pasta lukeutuu niihin äärimmäisen ahdistaviin ruoka-aineisiin. 
Ainakin opin, ettei pastan syömiseen todellakaan kuole - päinvastoin olo oli energinen ja tyytyväinen koko loppupäivän. Aina oppii siis uutta. :-)
 Tunnit olivat hyyyyvin tiheätempoisia ja keskiviikkona meni pitkälti yli kahdeksaan ennen, kuin sain hommat tehtyä. Maalasin 17-20 välisenä aikana pohjustukset kolmeen työhön, gessosin taulupohjan ja maalasin musteella kehykset töitä varten. Huhhuh, kylläpä olikin hommaa!
Semmoista reissua siis tällä kertaa.
 Nyt on kyllä ihana olla taas kotona!

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Päiväni kuvina: perjantai

Moikka!Päiväni kuvina -postaukset olivat jo vähäksi aikaa kadonneet blogeista, mutta nyt olen lähnyt niitä vähän siellä sun täällä. Siksipä intouduin itsekin kaivamaan kameran esiin perjantaina ja dokumentoimaan tämän hyvinkin normaalin ja arkisen päivän. Toivottavasti tykkäätte!
Herään nykyisin usein jo ennen yhdeksää, enkä tänäkään aamuna saanut unta sen pidempään. Mikäpä sen parempaa, kun herätä aikaisin ja pirteänä! :-)
 Päätin siinä samassa rytäkässä vaihtaa lakanat - ja nyt sitten nukutaan muutama viikko Muumien matkassa!
 Perjantaiaamut ovat ihan parhaita: saa kerrankin herätä omasta sängystä ja viettää aamupäivän niin, kuin tahtoo. Aamupäivän ohjelmaan kuului kuppi makukahvia, juku-mysliaamupalaa ja koulutehtävien maalaamista. Vierähtihän siinä helposti tunti jos toinenkin, kun oikein syventyi vesivärien maailmaan..
 Maalailun jälkeen opiskelin vielä hetken kurssin asioita. Vielä mennään aika alkeissa - elementtien asettelussa, painopisteissä ja valööreissa - jotka on aika peruskauraa jo sellaisenaan. Opiskelu on ainakin vielä vaan niin innostavaa, että näitä tekee ihan ajankuluksikin.
 Aamulla panostin laittautumiseen jopa niinkin paljon, että pesin hampaat, puhdistin kasvot, letitin otsahiukset ja laitoin korvaan isomman venytyksen. Ysimillisessä mennään nyt - eikä enää olekaan kuin pari venytystä matkaa siihen, mitä tahdon. Liian pieni venytys ei näyttäisi venytykseltä laisinkaan, liian iso taas saisi aikaan lähinnä Dumbo-effektin! :-D
 Mitäpä olisikaan päivä ilman pientä paijaushetkeä kisun kanssa? :-) Minni oli oikein mielissään ja hurisi tyytyväisenä, kun sai rapsutuksia korvan taakse ja silityksiä pehmoiselle turkille.
 Kirpparillakäynti on lähes poikkeukseton perjantairituaali, eikä sitä voinut jättää väliin tälläkään kertaa. Aurinko paistoi nätisti, kun kävelin vajaan kilometrin matkan Lanttilalle. 
Kirpparilla olikin yllättävän hiljaista näin perjantaiaamupäivänä, kun suurin osa ihmisistä oli töissä tai koulussa - mutta parempi vaan, sillä onhan kyynerpäätaktiikalla kirpparipöytien välissä könyäminen kerrassaan rasittavaa! :-D
 Kiireettömän kiertelyn jälkeen löysin viimein viimeiseltä riviltä ihanan maastonvihreän flanellipaidan ja viininpunaisen, pitsireunuksisen topin. Menihän siihen taas yksi viiden euron lappunen, mutta oli taatusti sen arvoista! Lanttilassa kiertelyn jälkeen kävin vielä viereisessä kaupassa ostamassa marjoja ennen, kun taas palasin kohti kotia.
 Kotona jatkoin ison rahka-marja-hedelmä-mehukeittokulhollisen voimin koulutehtävien suunnittelua ja maalaamista, missä edistyinkin ihan kiitettävän paljon. Aamulla oli ensimmäinen työ puolessa välissä, iltapäivällä sitten oltiinkin tehty jo kyseinen työ valmiiksi ja melkoinen osa seuraavaa. :-)
 Koulutehtävien puurtamisen jälkeen teki mieli rentoutua hetki elokuvaa katsoen ja sukkia kutoen. 
Vanhemmat osti vähän aikaa sitten The Grand Budapest hotel -nimisen elokuvan, jota kohtaan ei oikeastaan ollut sen suurempia odotuksia. Vauhdikkaan elokuvan traileri oli mielestäni melko mitäänsanomaton, mutta ajattelin kuitenkin katsoa, josko olisin ollut väärässä.
No.. Ei The Grand Budapest hotel huono ollut, vaan ei erityisen hyväkään. Kyllähän sen katsoi ja pari kertaa saattoi ääneenkin naurahtaa - mutta siihen se jäikin. Ihan kelpo viihdettä, vaan enpä tätä välttämättä uudestaan katsoisi, ainakaan ihan heti.
 Välipalaksi mutustin sitten kotipihan omppua, marjoja ja Alpron kahvirahkaa. Eikä kukaan tietenkään huomaa pöydän maalitahroja. Jatkoin siinä vielä hetken maalailuja ja ratkoin yhden ristikon.
 Kuuden aikoihin lähdettiin Karismaan ruokaostoksille. Sitä ennen käväistiin vielä muutamassa muussa kaupassa ostamassa kiviä ja kukkia Eetun hautaa varten.
 Karisma ei ole kovin lähellä kotia, eikä oikeastaan niin kovin ihmeellinen muutenkaan, mutta siellä on aina käytävä, sillä... Punnitse & Säästä on ihan ykkönen! Tälläkin kertaa mukaan tarttui mm. kookoskahvia, välipalapatukoita ja kuivahedelmiä..
Kahdeksan jälkeen palattiin kotiin. Muut kiiruhtivat katsomaan Vain elämää -sarjan ensimmäistä jaksoa, jota karkuun juoksin yläkertaan. :-D Iltapalaksi mutustin ompuista, pähkinöistä, kaurahiutaleista ja soijamaidosta tehtyä tuorepuuroa - niin hyvää, nams! Katsoin siinä samassa jotain ohjelmaakin, mutta ilmeisesti se ei ollut kovin mieleenpainuva, kun en nyt yhtään muista mitä. 
Olipa taas ihana perjantai!  
Vai mitä mieltä olette? :')

Ps. Voi olla, etten vielä huomenna lähdekään Lohjalle. Tällä hetkellä on sellainen tappoflunssa päällä, etten välttämättä huomenna lähde yli 250 kilometrin reissua taivaltamaan. Sen näkee sitten huomenna, että onko olo yhtään parempi ja olenko kunnossa lähtemään! Muuten onkin sitten lähtö vasta keskiviikkona.. :-)

Eetu 1.3.2003 - 18.8.2014

 
''Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää
nuku vain jo väsyttää''

torstai 18. syyskuuta 2014

''Ketä tänne jää, mä tiedän siit sen verran, et sä elät tasan yhen kerran''

Heippa! Olipa taas ihana palata takaisin kotiin Lohjalta - vaikka siellä on ihan hämmentävän kaunista, niin kyllä näyttivät Lahden harmaat kadut vielä upeammilta. On aina ihana palata takaisin kotiseuduille.. Sen enempää johdattelematta alkuviikon tapahtumiin kun kellokin alkaa uhkaavasti lähennellä yhdeksää :-)
 Reissuun lähdin taas tuttuun tapaan junalla puolen päivän aikoihin, mistä sitten jatkoin muutaman tunnin kuluttua bussilla Lohjan perukoille.
 Kaikessa yksinkertaisuudessaan nykyinen huoneeni näyttää tältä. Eihän siellä mitään luksuselämää vietetä, mutta on niitä mukavuuksiakin tarjolla: kämppiksen kanssa meillä on yhteinen keittiö ja ihan passeli suihku. :-) Tottakai omaa rauhaa aina kaipaa, mutta onneksi tullaan kämppiksen kanssa hyvin juttuun!
 Ajatukset ja tunteet ovat heilahdelleet ihan laidasta laitaan, mutta onneksi pääosin on ollut ihan hyvä olla. Koti-ikävä on aika iso asia, sillä välillä on ollut melkein lohduton olla niin kaukana ja periaatteessa ihan yksin. Joinain hetkinä on ollut ihana huomata, että viihtyy uudessa ympäristössä niin hyvin. Yhdenkin aamun aloitin ulkona lintujen laulua kuunnellen, ja huomasin ajattelevani, että viihdyn täällä niin hyvin. Olen melkeinpä onnellinen. 
Ahdistuksen hetket ovat liittyneet syömiseen: kaikki vastuu on itsellä, eikä ruokailuja saa skipata, vaikka ne tuntuisivatkin uudessa ympäristössä haastavilta. Ylitin itseni ja söin ruokalassa molempina päivinä - kasvisvuokaa ja riisipuuroa! Vaikka ensin ahdisti, niin voi sitä riemua, kun huomasi onnistuvansa. Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja kokeilla rohkeasti uusia makuja.
 Löysin opiston lähistöltä aivan ihanan rannan, jonne palasin useampaan kertaan niiden muutaman päivän aikana. Oli ihana istuskella siellä kaikessa rauhassa, kuunnella aaltojen liplatusta ja katsella liki tulevia lintuja. :-) Samalla piti tottakai soitella Karpolle, ettei ihan erakoksi heittäytynyt!
 Päivien ohjelma koostui hyvin pitkälti maalaamisesta: sitä olenkin saanut tehdä lähes kyllästymiseen asti! Mutta eipä sillä, olen ainakin oppinut taas vaikka mitä muuta, ja ainakin vielä opiskelumotivaatio on korkealla. :-) On ihanaa, kun saa töistä hyvää palautetta ja saa jopa välillä aikaan töitä, jotka ovat itselle mieluisia.
 Alkaa hiljalleen tuntua siltä, että Lohjalle opiskelemaanlähtö oli hyvä idea! Olen oppinut ja nähnyt niin paljon, ihan jo näiden muutamien viikkojen aikana. Tottakai aina täytyy pitää huoli, ettei lipsu syömisistä ja että pitää itsestään hyvää huolta.. Lopulta raskaat reissut ja pitkät päivät ovat kuitenkin olleet kaiken vaivan arvoisia! Viihdyn opistolla ja elämä tuntuu pitkästä aikaa oikeasti merkitykselliseltä - siinä on jo aihetta hymyyn!
 Oli kuitenkin enemmän kuin ihanaa palata aamulla kotiin! Nyt on taas pitkä viikonloppu kirpputorivierailuineen edessä, enkä voisi olla onnellisempi. :-) Aamulla oli tosiaan herätys jo ennen kuutta, että ehdin ensimmäiseen bussiin. Vähän väsytti ja vilutti pysäkillä bussia odotellessa, mutta sen kesti hyvin, kun tiesi pian pääsevänsä kotiin.
Tällä kertaa tällainen, vähän sekava postaus, kun alkaa jo väsymys vähän painaa. Taidankin siis pidemmittä puheitta painua nukkumaan! :-D Heippa! ♥

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kahdet synttärit

Moikka! Tänä viikonloppuna onkin ollut juhlia ihan kaksin kappalein: perjantaina juhlittiin Oonan 19-vuotissynttäreitä ja viikonloppuna järkättiin pienet kakkukahvit iskälle. :-) Aika on hujahtanut ihan siivillä, ja melkeinpä harmittaa, että huomenna täytyy taas lähteä reissuun.. No, ensi viikolla sitten vähän rauhallisempaa, niin ehtii olla vähän kotonakin!
 Oona oli järkännyt oikein ihanat synttäribileet: paljon koristeita, boolia, salaatteja, herkkuja, musiikkia ja porukkaa.. :-)
 
Saavuttiin Oonalle Karpon ja Sannin kanssa jo seitsemän aikoihin, koska oltiin aluksi ajateltu lähteä viimeisellä bussilla puolen yön aikoihin... Paikalla oli jo muutama muukin, vaikka suurin osa porukasta saapui vasta myöhemmin.
 Illan tunnelma oli koko ajan hyvä: tanssittiin, juteltiin, vitsailtiin ja muuten vaan hengailtiin. En tuntenut porukasta puoliakaan, mutta onneksi muutama tuttukin oli paikalla! 
Minun, Karpon, Oonan ja Sannin lisäksi tunsin ennestään mm. Ollin, Makon joka saapui tuhannen mutkan kautta vasta puolen yön aikoihin, Veken, Janin, Roosan,... Bileissä tosin on se hyvä puoli, että tutustuu aina uusiinkin naamoihin! :-D
 
Jotenkin siinä kuitenkin kävi lopulta niin, ettei millään haluttu lähteä vielä viimeisellä bussilla.. Päädyttiin tilaamaan taksi joskus kahden aikoihin keskustaan, mistä sitten käveltiin koteihimme yön mustuudessa.
 Olipa kiva nähdä ystäviä - etenkin Karpoa - taas pitkästä aikaa! Lohjalla reissaamisen miinuspuolia on mm. se, ettei ehdi näkemään muita niin usein. 
Karpo on rakkain!
 Iskän synttäreille tein mm. omena-mantelikakkua, lohikierteitä, smoothieta ja kortin. Perjantaina kävin ennen juhlia ostamassa myös lahjan - ja kortin teinkin jo Lohjalla. :-)
 Iskä oli tuttuun tapaan onnellinen kaikesta, mitä sai ja mitä olin tehnyt, joten oli oikein mukava aamupäivä!
 Huomenna onkin taas lähtö Lohjalle, tosin vasta yhden jälkeen. On vähän harmi lähteä taas, kun viikonloppu on tuntunut niin lyhyeltä. Onneksi Lohjalla on kuitenkin viihtyisää - ja muutama päivä hujahtaa ohi hetkessä! Ensi viikonloppuna olisi luvassa Eetun tuhkien hautaaminen eläinten hautausmaalle.. Eihän sitä kovin innoissaan odota, mutta on jo korkea aika saada poju viimeiselle matkalleen.  
Ei tässä nyt kuitenkaan sen kummempia, palaillaan asiaan taas viikon päästä! Heippa.