Projekti x: luonnollisen väriset hiukset

Moikka! Jo muutaman kuukauden olen elätellyt mielessäni ajatusta: miten ihana olisikaan päästä eroon hiusvärikierteestä ja kasvattaa oma hiusväri takaisin. Jännitin ja epäröin pitkän aikaan, sillä lopputuloksen onnistumisen tiellä oli rutkasti ongelmia. Kestäisivätkö hiukset värinpoiston? Entä jos uusi väri ei enää tarttuisikaan niihin? Onko luonnollinen väri liian tylsä? Tänä viikonloppuna päätin kuitenkin ottaa riskin asenteella, että lopulta kyse on vain ja ainoastaan hiuksista. Tässä on nyt lopputulos vaiheineen kaikkineen:

 Ensimmäisenä vuorossa oli värinpoisto, sillä punaisen päälle ei olisi saanut uutta väriä tarttumaan.Värinpoisto on melkoinen rasite hiuksille, enkä sitä siis kovin mielelläni lähtenyt tekemään. Annoin vaalennuksen vaikuttaa hieman ohjeistettua vähemmän aikaa, mutta punainen lähtikin lopulta yllättävän hyvin. Kuvasta sitä ei ehkä uskoisi, sillä lampun valossa väri näyttää paljon punaisemmalta/oranssimmalta, kuin se todellisuudessa oli tuossa vaiheessa.

Ensimmäinen syy luonnollisen hiusvärin kasvattamiseen ja hiusvärien käytön lopettamiseen oli hiusten kunto. Mikäli haluan hiusteni kasvavan pitkiksi ja hyväkuntoisiksi, en voi olla jatkuvasti värjäämässä niitä. Toisena olennaisena tekijänä on tottakai raha: jatkuva värjääminen ei tule ihan ilmaiseksi, sillä vuositasolla puhutaan jo sadoista euroista (näin pitkiin hiuksiin, kun ei yksi väripaketti riitäkään).

 Seuraavaksi hiuksiin päätyi tummanvaalea/vaaleanruskea väri. Kuva vääristää taas rutkasti, sillä lopputulos ei ollut lainkaan näin punertava. Punaista jäi kuultamaan värin läpi lähinnä otsahiuksissa - eikä sieltäkään mitenkään erityisemmin. Väri on tällä hetkellä siis vaaleanruskea, joka osuu lähelle omaa hiusväriä. Latvoissa näkyy ehkä hieman pörröisyyttä, mutta siistin latvoja vielä myöhemmin päivän aikana. Tältä hiukset siis näyttivät herätessä. :-)

Kolmas syy päätökseen oli luonto ja eläimet: en halua rasittaa luontoa ostamillani ammoniakkikammotuksilla. En myöskään tahdo, että käyttämäni hiusvärin eteen on tuhottu yhdenkään koe-eläimen terveyttä. Tietysti henna-väreillä olisi voinut oikaista tässä asiassa, mutta muiden tekijöiden perusteella päädyin lopulta tähän ''vaikeampaan'' ratkaisuun.

Onhan näitä syitä vielä lisääkin: vaivattomuus, luonnollisuus, muutoksenkaipuu, mielenkiinto,..

 Siinä aamun aikana hiukset hujahtivat vielä puolisen metriä pituutta.. Tässä kuvassa hiukset näyttävät tosiaan melko huonokuntoisilta, eivätkä soinnu kovin hyvin lisäkkeiden kanssa. Niin ei kuitenkaan ole - vakuutan! - vaan lopputulos oli luonnollinen ja suht hyväkuntoisen näköinen latvojen siistimisen jälkeen. Halusin kuitenkin lisätä mukaan vielä viimeisen vaihekuvan, josta näkee edes ''vähän sinne päin'', miltä lopputulos näyttää. 

Viimeisestä kuvasta näkee ehkä vähän paremmin tuota hiusten väriä, vaikka toki niihinkin taittuu punaista kattolampun keltaisuudesta. Näette lopputuloksen paremmin ensiviikon postauksesta, kun jaksan vähän laittaakin hiuksia! :-)

Olen enemmän kuin tyytyväinen, vaikken ole vielä brunettena oloon tottunutkaan! :-)

Joulukupla

Moikka! Taas on se aika vuodesta, että aamulla on pimeää ja iltapäivällä vielä sitäkin pimeämpää jo viiden aikoihin. Valon vähetessä mieli on välillä yhtä harmaa kuin on maailma ympärilläkin - voiko vetäytyä joulukuplaan ja elää siellä talven yli? Lähes tulkoon näissä tunnelmissa kului siis alkuviikko Lohjalla, mutta onneksi mukaan mahtui myös valonpilkahduksia. ♥

 Koko viikon sää on ollut harmaa ja sateinen, eikä lumesta ole enää tietoakaan. Kaiken tämän harmauden keskellä vanha tuttu - kaamosmasennus - nostaa taas päätään. Väsyttää, mieli on alavireinen, eikä oikein mikään motivoi. Miksi sen täytyy palata joka vuosi uudelleen?

Onneksi kuitenkin pian koittaa joulu, ja sen ajaksi voi uppoutua omaan ihanaan joulukuplaan. Miksipä sitä olla surullinen, kun voi laittaa jouluvaloja ikkunaan, sytyttää kodin täyteen kynttilöitä, kuunnella joululauluja, leipoa pipareita ja askarrella kortteja? :'-) 

Ja toisaalta, kaamosmasennuksessa (/-rasituksessa) on puolensa: tietääpähän ainakin, että se on taas poissa kevään tullen!

 Masentavasta harmaudesta onkin hyvä siirtyä niihin valopilkkuihin:

Ensimmäinen oli tiistaina tehty kierros keskustassa. Alunperin ei ollut tarkoitus sinne edes mennä, mutta huomasin hiuslakan ja muutaman muun tärkeän jutun olevan lopussa. Lähi-Siwan tarjonnasta kun ei tälle ronkelille mieleisiä löydy... Niinpä siis taas kohti kaupunkia! ♥ Tällä kertaa tein ihan nopean kierroksen kirjakauppaan ja Prismaan, joista sitten löytyikin kaikki tarpeellinen.

Siinä keskustan kulmilla mietin, että nämä ovat niitä Lohjan parhaita puolia. Juuri näiden hetkien takia on niin tärkeä lähteä matkaan joka maanantai!  

Tottakai noita syitä on vaikka miten ja paljon...

 ...kuten esimerkiksi illat naapurisolussa. :') Tällä kertaa laitettiin kynsiä ja oleskeltiin vaan muutaman tunnin ajan pienemmällä porukalla - illalla olikin sitten luvassa Disney-ilta. Oli ehkä hieman nostalgista katsoa Prinsessa Ruusunen, jonka on nähnyt pienenä niin moneen kertaan VHS-kasetilta!

Olin jo ehtinyt unohtaa elokuvasta suurimman osan, joten katsoin elokuvan ihan uudella mielenkiinnolla. Elokuva, jonka näkemistä odotan todella, on Peter Pan! Sitä iltaa en halua jättää välistä.. Leffa kesti suunnilleen puoli yhteentoista asti, minkä jälkeen hipsinkin jo hymyissä suin oman solun puolelle.. ♥

 Puhutaan nyt vähän siitä syömisestäkin, vaikka mitään erityisen mullistavaa ei olekaan tapahtunut. Tällä hetkellä on selkeästi vaikeampaa, mutta en ole antanut periksi. Onhan selvää, ettei mieliala ainakaan kohene ruokailujen unohtamisella. Se vaan vaatii työtä. Jatkuvaa muistuttelua ja pään sisäistä kamppailua. Ehkä se pian taas helpottaa. :-) Mutta ihan tosissaan, ensimmäistä kertaa tuntuu, että pystyn tähän todella. Ihan sama, miten vaikealta välillä tuntuu, niin periksi ei anneta!

 

Maanantaina loppui elävän mallin kurssi, jonka jälkeen siirryttiin keskiviikkona värioppiin. Nyt siis alkaa jatkuva läksyrumba ja kiire töiden tekemisestä ajallaan, mutta eipä tuo pahemmin haittaa, kun läksyt ovat maalaamista ja harvinaiset lukuläksytkin käsittelevät taidetta. :-D Keskiviikkona oli tehtävä kolme erillistä väriharjoitusta, joiden tekemisessä menikin sen verran pitkään, että jäin tunnin jälkeen vielä tekemään loput kaksi työtä. Eipä siinä muuten mitään, mutta seuraavan aamun aikainen herätys painoi vähän mieltä. Onneksi olin kuitenkin jo reilusti ennen yhdeksää valmiina.

 Tänään olikin sitten aikainen herätys ja usean tunnin reissaaminen kotia kohti. Kummasti sitä vaan jaksaa herätä kello 6, kun määränpää häämöttää mielessä! :-) Alkuviikko oli kuitenkin kaikenkaikkiaan ihan mukava: aika ei käynyt pitkäksi ja sai viettää aikaa ihanien ihmisten kanssa. ♥

IKEA part 10202393994

Hellou! Eilen tehtiin melko spontaani reissu IKEA:an, enkä kyllä ihan heti keksi parempaa tapaa viettää lauantaipäivää. :')

 Perjantaina satoi ihana useamman sentin lumihanki,

 joka oli onneksi maassa vielä lauantainakin! 

Muutaman päivän olenkin sitä tässä ehtinyt jo ihastella ja hehkuttaa kaikille, jotka vaan jaksavat kuunnella. Joulufiilis on mahdollisesti tuplaantunut potenssiin sata, mutta en pistä pahakseni.. ;-)

 Mutta sitten siihen IKEA:an! Lähdettiin reissuun ennen puoltapäivää, joten oltiin perillä kohteessa suunnilleen yhden aikoihin. Ensin käytiin kahvittelemassa, ja sitten ryhdyttiin sokkeloimaan tietämme läpi huonekaluviidakon.. ♥

 Jotenkin kummasti siinä sokkeloinnissa hujahti yli kolme tuntia! Enkä toki ollut osallisena asiaan, kun nuuhkin jokaisen tuoksukynttilän, hypistelin kankaita ja hullaannuin kulhomeren keskellä... :-D

 Ihmeitäkin voi tapahtua: en tyhjentänyt koko IKEA:a, vaan tyydyin ihan vain muutamaan pieneen ostokseen. Niistä lisää sitten postauksen lopussa! ♥ Alunperin oli tarkoitus löytää päiväpeitto ja joulujuttuja, mutten nyt löytänyt mieleisiäni..

 IKEA:sta lähdettiin jatkamaan matkaa lopulta joskus viiden ja kuuden välillä. Silloin olikin jo korkea aika syödä, joten pysähdyttiin matkan varrella huoltoasemalle. Tilasin vuohenjuusto-karpalosalaattia, josta tykkäsin todella. ♥ 

Huoltsikan jälkeen jatkettiin jossain välissä matkaa kotia kohti... 

En tosiaan ostanut lopulta kuin kolme piparminttu- ja yhden piparkakkutuoksukynttilän sekä paketillisen laastareita. Melko maltillista kulutushysteriaa, ettenkö sanoisi. :-) Kuten sanottua, IKEA:ssa on kiva käydä, vaikkei mitään erityisempää ostaisikaan! Oli kyllä ihana päivä! ♥

Onko IKEA:sta poistuminen ilman ostoksia edes mahdollista? Vai onko joku teistä onnistunut? :-D

Shoppailupäivä Lohjan keskustassa

Moikka! Tiistaipäivinä ei ole illalla tunteja, joten aika käy helposti pitkäksi - tällä kertaa päätin kuitenkin kuluttaa vapaapäiväni tutustumalla Lohjan keskustaan. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka se kuinka pieni onkin, niin on myös yllättävän viihtyisä! ♥ Muutamassa kaupassa kiertelin ja kävin kahvilla, mutta menihän siinäkin useampi tunti. Leveä hymy huulilla ja epätodellisen onnellisena lähdin takaisin opistolle, ja toivonkin, että voisin päivän fiilistä välittää vähän teille lukijoillekin.. :-)

 

Keskustaan ei lopulta ole kovinkaan pitkä matka opistolta, vaan sinne pääsee vaivattomasti yhtä loputtoman pitkää ja suoraa katua pitkin. Tylsääkään ei ehdi tulla, kun matkalla on niin kauniita maisemia ja kännykän toisessa päässä puheseurana Karoliina tai Karpo, mutta yritetään nyt vakiinnuttaa tänne vähän nykypäiväisempää nimeä! ♥

 Keskustasta löytyi tosiaan Lohjan tähti -niminen kauppakeskus, suuri Prisma ja muutama muu pienempi putiikki. Ihan jokaista toivomaansa kauppaa ei ehkä löytänyt, mutta onneksi oli sentään muutama tuttu ja turvallinen...

 ...kuten vaikkapa H&M, jossa hullaannuin kaikista ihanista talvisista kuoseista, neuleista ja mekoista! Pukukopissa oli tietysti napsaistava lisää todistusaineistoa reissusta. ;-)

Kävin kyllä vielä muutamassa muussakin vaatekaupassa, mutten niistä sen erityisemmin kokeiltavaa löytänytkään - ja ihan hyvä vaan, muuten olisin köyhtynyt pennittömäksi ennen joulua!

 Vaatekaupoissa kiertelyn jälkeen poikkesin vielä Prismaan, joka on yllättävää kyllä varmaan kaksi kertaa suurempi kuin täällä Lahdessa. Sieltä sitten tein pakolliset ruokaostokset ja saattoihan sinne koriin jotain muutakin tarttua.. ♥

 Reissun loppupuolella, viluisena ja nälkäisenä, täytyi vielä poiketa kahville. Maistoin ihanan jouluista kanelikahvia ja Ruohonjuuresta mukaan tarttunutta Näkd. -patukkaa. Niiden voimin jaksoikin taas ihmeesti jatkaa reissua! ♥ Saattaa jopa olla, että jossain vaiheessa harkitsin vakavasti Lohjalle muuttamista.. Vaikka eipä sillä, kyllä Lahti on aina Lahti (''Ei toista samanlaista, täällä mä oon mun kootoonaaa''... ja sitä rataa).

 Kello olikin jo yli kolme, kun palailin lopulta reissustani takaisin asuntolalle. 

Kaupungilta mukaan tarttui: 

- talvinen mekko, 29,95 e, H&M

- askartelutarvikkeita ja liimaa

- hyvää mieltä ja leveä hymy

Mahtuihan noihin alkuviikon päiviin paljon muutakin: välillä oli enemmän kuin ihanaa, välillä ahdisti niin, että oksat pois. Nyt on joka tapauksessa taas yksi viikko takana - ja viikonloppu edessäpäin! ♥ Rehellisesti sanottuna odotan jo loman alkua, sillä pieni lepo tulisi tarpeeseen. Vaan eipä siihenkään ole enää kuin muutama hassu viikko... Sellaista siis tällä kertaa.

 Mitenkäs siellä päin? ♥

''Eikä maailma paremmaksi muutu, jos ei sitä paremmaksi tee''

Moikka! Tänä viikonloppuna ei ole ollut suuria bileitä tai pakattu reppuja reissua varten. Melkeinpä ollaan vaan kotona oltu, vaikka jotain pientä kivaa ohjelmaakin toki oli. :-) Aina ei tarvitse sen suurempia, on vaan mukava olla ja fiilistellä joulua. ♥

 Perjantaina kävin siellä työhaastattelussa, josta jo aikaisemmin kauhistelin kirjoitin.

Loppujen lopuksi haastattelu sujui yllättävän hyvin, enkä ehtinyt asiaa edes kamalammin jännittää. Haastattelija oli mukava ja haastattelu muutenkin melko muodollinen. Ei siis mitään piinaavia kysymyksiä ja pitkälle venyviä hiljaisuuksia. Hakijoita oli kuitenkin sen verran paljon, etten usko työtä saavani. Lopullinen tieto asiasta tulee seuraavalla viikolla, mutta yritän nyt olla rauhallisin mielin asian suhteen. :-)

 

Viikonlopun aikana kävin tottakai myös kirppareilla ja keskustassa, ulkoilin ja tein vähän yhtä sun toista. Kuitenkin iso osa ajasta kului ihan kotosalla - joten ehdin leipomaan vähän pidemmän kaavan kautta... ♥

 

Kakun nappasin lauantaina mukaan, kun lähdettiin juhlistamaan veljen synttäreitä. Oltiin ihan vain perheen ja muutaman karvaisemman otuksen seurassa - mutta olipa kyllä ihana iltapäivä! Ihan vaan niinkin arkisesti sujuivat nämä juhlat, että juotiin kahvia ja katseltiin telkkaria. Tarjoitus oli siinä samalla kutoa sukkia, mutta eihän siitä Pupan kanssa yhtään mitään tullut.. :-D 

Oli miten oli, viettäkää joskus aikaa perheen kesken, niin huomaatte, miten ihania ihmisiä ympärillä onkaan! ♥

Jokohan sen uskaltaa tunnustaa? 

Olen ollut jo useamman viikon tai vähän pidempään ihan joulufiiliksissä: 

joululehtiä, kanelintuoksua ja korttien askartelua. Puolustuksekseni sanon, että joulu on kuitenkin vain kerran vuodessa - ja jos ei aloita ajoissa odotusta, on se ohi aivan liian pian. Vuoden parasta aikaa. ♥

Joko siellä odotetaan joulua? ;-)

Keskiviikko & torstai: reissuni kuvina

Moikka! Päiväni kuvina -postauksethan on aina kivoja, joten ajattelin kuvata tällä kertaa päivät, jolloin matkaan Lohjalle ja takaisin. Vähän niin kuin reissuni kuvina siis. :-) En lähtenyt vielä maanantain tunnille, vaan reissasin opistolle vasta keskiviikkona. Pelkkää iloa ja riemua ei näihin päiviin mahtunut, vaikka olo olikin pirteä ja innokas keskiviikkona kotoa lähtiessä..

Keskiviikko

 Aamulla oli herätys yhdeksältä. Koomasta herätäkseni kävin pikaisessa suihkussa, 

jossa sitten silmät viimein aukeutuivatkin. :-)

 Suihkun jälkeen oli vuorossa kasvojen puhdistus -, hiustenlaitto- ja meikkausrituaalien vuoro. Onneksi lauttautuminen sujuu nykyään aika nopeasti: jo reilun vartin päässä oli naama kuosissa, hiukset suittu ja vaniljan tuoksut iholla.

 Sitten olikin vuorossa aamun tärkein hetki: keitin macadamian makuista kahvia ja keräsin kulhoon tyypillisen marja-ananas-pähkinä-luonnonjukurttiseoksen. Aikaa oli vielä sen verran hyvin, että ehdin lukemaan lehden ja maalailemaan. Mielummin nipistän muutaman tunnin herätyksestä, kuin lyhennän aamuhetkeäni. 

Aamut on parasta, mitä tiedän! ♥

 Vielä pikainen asukuva peilistä, kun oli päällä ensimmäistä kertaa uusi gollegepusero. Ei se ehkä ole kovinkaan hieno, tai edes niin minun tyyliseni, mutta ainakin on lämmin ja mukava olla! ♥ Lämmöstä tai kylmästä puheenollen, tuntuu taas niin oudolta, kun joutuu sullomaan farkkujen alle sukkahousut ja jalkoihin villasukat. On se talvi silti aika ihana! :-)

 Kello 11.40 lähdin kävelemään asemalle...

 ...jossa odottelin muutaman minuutin ajan junan tuloa.

 Junamatka kului ihan huomaamatta, kun syventyi Orange is the new black -kirjan maailmaan. Ei haitannut, vaikka joku huusi viereisellä penkkirivillä puhelimeen, eikä edes viereen laulamaan ilmestynyt poika niin vaan herpaannuttanut ajatusta kirjan jännittävyydestä. 

Aika nopeasti tunnin junamatka taittuikin, enkä olisi millään malttanut laskea kirjaa käsistäni vielä Pasilankaan kohdalla. :-)

 Ensimmäistä kertaa olin reissussa ilman perässä raahattavaa matkalaukkua: ja voi vitsit sitä vapaudentunnetta! Leveä hymy huulilla avasin viimein pitkään etäältä ihailemani Ruohonjuuren oven... Olin samantien aivan myyty! Olisin voinut ostaa hyllyt tyhjiksi ihan helposti, niin paljon kaikkea ihanaa tuosta myymälästä löytyi. ♥

 Sen sijaan, että olisin tyhjentänyt koko kaupan, hillitsin mieleni ja ostin vain muutaman tarkkaan harkitun tuotteen. Hunaja-hasselpähkinä Granolaa (mysliä), tamari-merileväriisikakkuja ja Näkd.:n banaaniraakapatukan. Milloinkohan pääsen tuonne uudestaan? ...tai ehkei se ole kovin hyvä idea, jos mielii säästää edes muutaman kolikon joulua varten....

 Kampin bussiasemalla söin leipäjuustosalaattini, ja mieliala hipoi vieläkin korkeuksia.. 

Kunnes puhelin soi: ''Ehtisitkö perjantaina meille työhaastatteluun?'' EN EN EN! ''Tottakai, nähdään silloin.'' En millään jaksa opiskella viikkoja ja työskennellä viikonloppuja, mutta on pakko hakea ja ottaa työpaikka vastaan, että saa tukia/palkkaa. Tiedän, ettei työhaastattelu ole vielä mikään lupaus työhön pääsemisestä, mutta pelottaa se silti. Stressi ja ahdistus hipoivat samantien pilviä ja mieliala laski sillä samalla sekunnilla, kun soiton sain. Juttelin asiasta tänään psykologin kanssa, ja hänellä oli asiaan selkeä mielipide: ei töitä, opiskelu on aivan riittävän rankkaa. Olen samaa mieltä, mutta tilanne on nyt vähän hankala...

 Bussi Kanneljärven opistolle lähti Kampin pysäkiltä kello 14.45. Istuin kyytiin sekavin mielialoin, eikä oloa yhtään helpottanut viereiselle paikalle istunut mies. Normaalisti en ärsyynny ihan niin helpolla, mutta tällä kertaa purin hampaita yhteen koko matkan: puolet ajasta mies mässytti äänekkäästi banaania tai purkkaa, loppupuolen lauloi ja hyräili pätkää yhden ja saman laulun sävelmästä. Tuntuu ihan hölmöltä ärsyyntyä noin pienistä asioista, mutta olin enemmän kuin onnellinen, kun puolentoista tunnin ajomatka oli lopulta ohi.

 Neljän jälkeen kotiuduttiin Kånkenin ja kangaskassin kanssa asuntolalle. 

Ehdin siinä pikaisesti purkaa tavarat ja hengähtää pienen hetken, solukämppiksen kanssa jutustellen, ennen tuntien alkua. :-)

 Ennen viittä ulkona oli jo niin pimeää, että hyvä kun eteensä näki!

 Tunneilla jatkettiin vieläkin saman mallin piirtämistä. Keskittymiskyky oli tällä kertaa ihan nollassa, enkä meinannut millään saada työtä aikaiseksi suurelle paperille. Olisinkin varmaan heittänyt hiilen seinään - mikäli en olisi päässyt parille hermotauolle luokkalaisten kanssa. 

Ulkona sitten höpistiin vähän pidempään, kuin oli tarkoitettu, mutta sen jälkeen oli kyllä ihan uutta intoa jatkaa työskentelyä! ♥ Lopulta sain hahmon jotenkuten siedettävän näköiseksi, ja silloin kello lähentelikin jo kahdeksaa. Siinä vaan sitten tavaroita kasaan ja takkia päälle..

 Tuntien jälkeen vielä höpistiin ulkona kavereiden kanssa, kunnes hipsin sisälle pesemään meikkejä ja vaihtamaan päälle yövaatteita. Silloin kello lähentelikin jo yhdeksää.

 Illalla söin vielä iltapalaa, askartelin muutaman joulukortin, luin kirjaa ja soitin pikaisen puhelun kotiin. Olin vieläkin sen verran stressaantunut, ettei unikaan meinannut oikein maistua. Onneksi lopulta kuitenkin nukahdin - sillä seuraavana aamuna oli taas aikainen herätys! ♥

Torstai

 Aamulla heräsin tosiaan jo kuudelta, jolloin puin päälleni pimeässä huoneessa ja hiippailin mahdollisimman äänettömästi laittautumaan. On muuten yllättävän haastavaa löytää tavarat pilkkopimeässä ja kerätä tavaroita laukkuun ilman, että näkee kunnolla! :-D

 Tässä vaiheessa olin vielä sen verran aamukoomassa, että laittautumiseen meni lähemmäs puoli tuntia. Yritin kyllä olla nopea eyelinerillä sutiessa ja hiuksia laittaessa, mutta...

 Lopulta olin kuitenkin valmis: eikä väsyneeltä naamalta irronnut yhtään asiallisempaa ilmettä teitä kauhistuttamaan ilahduttamaan.

 Aamupalan söin solun keittiön lattialla. Aikaa ei ollut kovinkaan paljoa, mutta rustailin siinä sivussa vielä pikaisen päivityksen reissupäiväkirjaan. Sen jälkeen pesin kupit äänettömästi, lukitsin kaapin, nappasin laukut lattialta ja hiivin rappukäytävään takkia päälle kiskoen.

 Kello oli 7.15, kun saavuin bussipysäkille odottelemaan. Eihän siellä ketään muuta vielä ollutkaan...

 Bussi tuli ajallaan, 7.30, ja ilahduin tyhjästä paikasta bussin takaosassa. Sinne sitten asetuin mukavasti ja selailin ajankulukseni blogeja.

 Bussin lähestyessä Helsinkiä, alkoi aurinkokin viimein nousta. Kampista kävelin juna-asemalle, jossa kiertelin Kauppakujalla ajankuluksi ennen junan tuloa. Suurin osa kaupoista oli vielä kiinni, mutta enpä minä mitään ollut ostamassakaan. :-)

 Sitten päästiinkin junan lämpöön! ♥ Olin ensimmäinen matkustaja, mutta kyllä muutama muukin mukaan eksyi viimeistään Pasilan kohdalla. Uppouduin taas tuttuun tapaan naisvankilan juonenkäänteisiin, ja melko nopeasti junasta heijastuikin jo Lahden radiomastot. 

Lahteen palaamista säestää aina tuttu, päässä soiva, sävelmä: 

''Ei toista samanlaista, täällä mä oon mun kootoona,..''

Asemalta vielä kävellen kotiin. 

Reissun jälkeen jouduin kyllä jo melko pian lähteä takaisin keskustaan, kun oli psykologin aika ja sen jälkeen muutama lappu vietävänä Kelalle. Kelalla oli tällä kertaa harvinaisen mukava ja hauska virkailija, jonka istunnon jälkeen poistuin leveä hymy huulilla.. Saatiinpahan ainakin asiat siellä kuntoon! :-) Olisin ollut jo valmis palaamaan kotiin, mutta lopulta jouduin kuluttamaan vielä muutaman tunnin kaupoissa kierrellessä ja kyytiä odotellessa. Kuuden aikoihin pääsin viimein kotiin - mutta päivä oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut! ♥ Kunhan nyt saadaan vaan nämä työasiat selkeiksi, niin voi ehkä viimein hengähtää...