Eilen oli ehkä vähän liian hauskaa

Ihan vähän vaan. Tai ehkä vähän enemmänkin, mutta oli monta hyvää syytä juhlia: loma alkoi, antibioottikuuri päättyi, Nana täytti vuoden ja pääsin läpi ruotsin suullisesta tentistä! Kun sitten päätettiin järjestää viikonlopuksi yhteistä tekemistä luokan kesken - olihan sinne pakko päästä mukaan. :-)

 

Voisin ensin kertoa teille vähän perjantaisesta sählingistäni: kävelin aamulla kouluun hirveällä kiireellä, mutta paikan päällä huomasinkin, ettei paikalla ole ketään. Koko luentosali oli ihan tyhjä, ja siellä minä sitten hölmistyneenä seisoin. Laitoin viestiä luokkalaisille, ja sain kuulla, että tunnit oli peruttu. Siitä oli mainittu viime kerralla, jolloin olin tuntien aikana päivystyksessä. Kello oli vasta vähän yli yhdeksän, eivätkä ruotsin tunnit alkaisi kuin vasta yhdeltä. Ajattelin mennä kiertelemään kaupoihin, mutta mikään ei ollut vielä auki. Niinpä sitten kävelin kotiin ja kulutin aamupäivän koulujuttuja tehden. Puolen päivän aikoihin lähdin bussilla takaisin kouluun.

Ei olisi yhtään tehnyt mieli enää lähteä takaisin, mutta meillä oli ruotsin suulliset tentit. Halusin hoitaa homman pois alta ennen lomaa, ja nyt olen päätöksestä enemmän kuin tyytyväinen. Harjoiteltiin pienellä porukalla ennen tunteja, mistä oli tosi paljon apua tentissä. Ihan hyvin se siis lopulta meni ja pääsin melko varmasti läpi. :-) Sitten koulupäivä jo päättyikin ja lähdin kauppoihin kiertelemään. Ostin H&M:stä mekon juhlia varten ja lähdin bussilla kotiin. Olihan päivä!

Lauantaipäivä kului juhliin valmistautuessa ja kouluhommia tehdessä. Laittauduin kaikessa rauhassa ja seitsemän jälkeen olin valmis lähtöön. Ranskanletin väkertämisessä menikin muuten ihan kiitettävän paljon aikaa - mutta lopulta onnistuin! Mitä mieltä olette mekosta? ♥

Aloiteltiin iltaa Eevin luona pienellä porukalla. Odottelin, kun toiset laittautuivat, juteltiin ja napsittiin kuvia. Toiseen aloittelupaikkaan oli matkaa sen verran, että meinattiin jo jättää menemättä. Päätettiin kuitenkin urheasti lähteä taivaltamaan pakkassäähän, eikä siinä matkassa nyt lopulta niin pitkään mennytkään.

Muu porukka olikin sitten jo paikalla, kun löydettiin oikeaan osoitteeseen pienen haahuilun jälkeen. Juteltiin koulujutuista ja paljon muustakin. Aika kului todella nopeasti hyvässä seurassa, eikä haluttu lähteä baariin kuin vasta puolen yön aikoihin. Olen jo aikaisemminkin sanonut tämän, mutta meillä on todella mukava luokka ja ollaan melko yhtenäinen porukka. Tottakai on pieniä ydinporukoita, mutta lopulta ollaan kuitenkin yksi yhtenäinen joukko. :-)

 

Kävelymatkaan kuului lumisadetta, pakkasen nipistelyä sormissa, naurua, hyppelyä ja kiertävä ''matkalimu''. Vähän ehdittiin jo jäätyä matkalla, mutta ulkoilu teki hyvää kaiken juomisen keskellä.

Loppuilta olikin vähän liian hauska. Käytiin Dublinissa ja Chicagossa. Tanssittiin valehtelematta melkein koko aika. Naurettiin. Juotiin. Juotiin vähän lisää. No, lopun varmaan tiedättekin.. Join 5-6 juomaa, mutta edellisestä kerrasta oli jo aikaa. Hyvä, että pystyssä pysyi ja jutut olivat muutenkin sen tasoisia. Fiilis oli kuitenkin niin hyvä, että olisin voinut jäädä vaikka pilkkuun asti. Päätin lopulta lähteä kotia kohti.. Sängyn pyöriessä saattoi käydä mielessä, että tämä oli viimeinen kerta. Vaikka niinhän se kai aina on, jotenkin se vaan aina unohtuu seuraavaan baarikertaan mennessä. :-D

Yö meni ehkä tuskaillessa, mutta tänään on ollut melkein normaali olo. Kaiken kaikkiaan ilta oli todella onnistunut ja teki kyllä todella hyvää päästä vähän nollailemaan. Että sellaista tällä kertaa. :-)

Leivontajuttuja: kookos-banaaniraakapallerot

Moikka! Tänään on ollut projektipäivä ja vapaata koulusta, joten heti aamusta teki mieli leipoa jotain. En ole aikoihin postaillut tänne reseptejä, sillä suurin osa niistä päätyy leivontablogin puolelle. Tänään kuitenkin ajattelin, että haluan kehittää nopean ja helpon reseptin tänne teidän iloksi. Mitä mieltä olette, onko teillä kiinnostusta lukea tällaisia reseptijuttuja joskus toistekin? :-)

 Jotkut ehkä tietävätkin, että pidän erityisesti raakaleivonnasta. En niinkään usko reseptien ylivoimaiseen terveyteen, mutta niiden leipominen on hauskaa ja maku kohdillaan. Tosin ei näitäkään pallosia voi mitenkään epäterveellisiksi kutsua, sillä ne ovat tulvillaan luonnon omia ravitsevia ja aitoja raaka-aineita. Näitä herkullisista palloista saa pitkäkestoista energiaa - ja ne ovat maistuva vaihtoehto vaikkapa väli- tai iltapalaksi. ♥

 Tarvitset:

 8 kivetöntä taatelia

1 kypsä banaani

1 dl kookosrouhetta + koristeluun

1 dl siemeniä

Eli ihan perinteisillä ja melko edullisilla raaka-aineilla mennään. Ylipäätään suosittelen lämpimästi suuntaamaan LIDL:in pähkinä- ja taateliostoksille. Hinta on edullinen ja laatu melkeinpä parempi, kuin muiden kauppojen kalliimmissa verrokeissa.

 1. Mittaa blenderiin puolitettu, kuorittu banaani ja taatelit.

 2. Surauta tasaiseksi massaksi. Lisää lopuksi kookosrouhe ja siemenet, sekoita nopeasti tasaiseksi. Siemenet saavat jäädä reilun kokoisiksi, sillä suutuntuma on näiden pallojen juju!

 3. Lusikoi massa kulhoon ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään tunnin ajan.

 4. Muotoile massasta palloja ja pyörittele yksitellen kookosrouheessa.

 5. Nauti! Säilytä palloset jääkaapissa.

Meneekö resepti kokeiluun? ;-)

''Antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan''

Heippa! Aina ei mene asiat suunnitelmien mukaan, ja niin on ollut tälläkin viikolla. Yritän pysyä positiivisella mielellä, mutta välillä tuntuu, että elämä potkii päähän ja pahasti. Tässäpä olisi siis nuo viikon kaksi kohokohtaa (huonoin & parhain):

1) Olen taas antibioottikuurilla 

En tiedä muistatteko, kun joskus aikaisemmin valittelin peukkujen kynsistä. Söin tuolloin 2 kuukautta eri antibiootteja, eikä niistä ollut juurikaan apua. Pahimmat säryt kuitenkin loppuivat, joten ajattelin asian olevan sillä selvä. Sitten sairastuin flunssaan ja kivut palasivat. Ensin lievinä, sitten pahempina. Toinen kynsi alkoi mätimään ihan huolella ja keskiviikosta torstaihin kipu levisi peukusta käteen ja lopulta olkapäähän asti. Vasta perjantaina päädyin viimein päivystykseen asti.
Tapasin lääkärin, joka tutki kynnet. Tulehdus oli sen verran paha, että päätettiin ottaa viikon pituinen, voimakas antibioottikuuri. Sen jälkeen pitäisi vielä käydä verikokeissa tarkistuttamassa tulehdusarvot. Mikäli näyttää, ettei antibioottikuuri tehoa, on varattava aika iholääkärille. Kynsiä tutkiessaan lääkäri esitti kysymyksen, jota olen jo pidemmän aikaa pelännyt: "Onko teillä suvussa psoriaasia? Nämä kynnet näyttävät nimittäin ihan sen oireilta.." Ja kyllähän sitä suvussa on. Tähän asiaan ei kuitenkaan saada varmuutta ennen ihotautilääkärin aikaa.
Parin päivän perusteella voisi sanoa, että kai nuo antibiootit jotenkin auttavat: käsivarren särky on kadonnut, mutta kynnet ovat edelleen kipeät. En oikein tiedä, mitä ajatella tästä kaikesta. En ole järkyttynyt, mutten toisaalta myöskään sisäistänyt asiaa. Teen kouluhommia, otan antibiootit kahdesti päivässä ja yritän pitää ajatukset toisaalla. Nyt pitää vaan lähinnä odottaa ja arvioida tilannetta kaikessa rauhassa. Ei tämä nyt niin vakavaa ole: en ole kuolemassa ja saan pitää peukkuni, vaikka niiden kynnet päätettäisiinkin irrottaa. Kynnet kasvavat takaisin, ja psoriaasin kanssa voi elää melko oireetonta elämää, jos se nyt oireiden syyksi ilmenee. Ainakin näille oireille olisi jokin järkevä selitys.

2) Käytiin tiistaina Kouvolassa eräällä biokuituihin erikoistuneella tehtaalla. 

Lähdettiin koululta parilla minibussilla ennen yhdeksää ajamaan kohti Kouvolaa.. Meillä on meneillään kurssi, jossa suunnitellaan ja valmistetaan pakkaukset kahdelle tuotteelle yhteistyössä TAMK:in insinöörien kanssa. Toinen pakkaus suunnitellaan Hartwallille ja toinen on vapaamuotoisempi pakkaus jollekin nestemäiselle tuotteelle. Myöhemmin päästään esittelemään tuotteet mahdollisille ostajille ja osallistutaan niillä kilpailuun.

Yritys, jossa käytiin vierailulla, oli EcoPulp. Siellä siis valmistetaan biomateriaaleista (pääosin sanomalehtipaperijätteestä) pakkauksia erilaisille käyttötavaroille. Aamupäivästä laitettiin omat biomassat tekeytymään ja kuunneltiin esittelyä yrityksen periaatteista ja toimintatavoista. Oli ihan mielenkiintoista. :-)

Kunnes kaikilla alkoi olla jo kova nälkä. Saatiin valita, jatketaanko päivää kahvin ja teen voimalla, vai käydäänkö ABC:lla syömässä. Päätös oli yksimielinen, joten pian jo pakkauduttiin minibusseihin ja ajettiin lyhyehkö matka ruoankiilto silmissämme. Kyllähän tuo kouluruokailun voitti mennen tullen, vaikkei ihan opiskelijabudjettia noudattanutkaan. Tunti kului kuitenkin vähän liian nopeasti reissatessa ja tilauksia odotellessa, sillä en ehtinyt syömään annosta loppuun..

Tauon jälkeen tultiin takaisin ja alettiin heti työstämään massoja. Valmistettiin erilaisia massoja kaurasta, turpeesta, ohrasta ja muista biomateriaaleista. Sen jälkeen kierrettiin vielä tehdas ympäri: oli vähän hämmentävää nähdä vielä niin karu ja vanha tehdas toiminnassa. Vaikka se kaikki olikin mielenkiintoista, alkoi neljän tunnin urakan jälkeen jo väsyttää yhtä sun toista.. Käytiin vielä läpi erilaisten massojen ominaisuuksia ja sovittiin jatkosta. Pari siellä jo nuokkui, mutta kestettiin urheasti loppuun asti. Sitten vaan tunnin matka takaisin Lahteen..
Koululla odottelin vielä jonkun aikaa kyytiä, ja kotiin palasin rättiväsyneenä. Aurinko kuitenkin paisteli koko päivän ihanan keväisesti, eikä se ainakaan mielialaa laskenut. Päivä oli oikeastaan ihan mukava ja opettavainen. Odotan tätä kurssia tavallaan tosi innoissani, toisaalta tuntuu, että hommia on ihan liikaa.

Kaiken kaikkiaan viikko on siis mennyt koulustressin, päivystyksen ja kipujen kanssa sinnitellessä. Olen saanut paljon kehuja töistä opettajilta ja luokkalaisilta, mutta niihin on ollut vaikea keskittyä. Ylipäätään tuntuu, että koulu on tällä hetkellä vähän toisarvoinen asia. Hommaa on paljon, mutten jaksa tällä hetkellä niistä pahemmin stressailla. Kunhan nyt saisi nuo kynnet kuntoon ja asiat sillä saralla selväksi, on ehkä helpompi palata taas opiskelujen pariin. Nyt on kuitenkin enää viikko koulua ennen lomaa, joten voisivat asiat olla paljon huonomminkin. :-) Lupaan ensi viikolla kirjoitella teille vähän iloisemmista asioista, ettei mene koko homma yhdeksi valitusvirreksi. Nyt on vaan ollut vähän vaikeampaa ja rankempaa, mutta kyllä se tästä helpottuu.

Heippa! Ihanaa alkavaa viikkoa! ♥

Ystävänpäiväbrunssi jne.

Heippa! Asiat näyttävät taas melko paljon paremmilta kuin viime postauksessa, sillä lepäily ja aika ovat tehneet tehtävänsä. Viikonlopun huippuhetki oli kuitenkin ystävänpäivän brunssi, jonka järkkäsin perinteiseen tapaan. ♥

Perjantaina selvisin kouluun asti, ja nyt alan olla taas elävien kirjoissa! Tosin se perjantai (kolme tuntia taidehissaa ja kolme tuntia ruotsia) oli melkoista sinnittelyä. No, selvisin ja nyt on ollut pari päivää aikaa lepäillä. :-) Jotenkin kummasti tähän sairasteluun liittyy aina vaihe, jossa alan pohdiskelemaan asioita tosi syvällisesti. Näin on ollut tälläkin kertaa, etenkin perjantaina ja eilen lauantaina.

Yhden pohdinnan aiheen otin puheeksi, kun oltiin vanhempien kanssa tulossa kaupasta. Mietin sitä, miten olen sairasteluista huolimatta valmistunut lukiosta, opiskellut Lohjalla ja päässyt sisään Muotsikkaan. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, ja välillä mietin, miten ihmeessä olen jaksanut esim. päntätä YO-kokeisiin ja opiskella pitkiä päiviä teoria-aineita. Sanoin siitä vanhemmille: ''Olen ehkä sittenkin pärjännyt ihan hyvin, kun jaksoin lukion ja nyt opiskelen ammattikorkeassa.'' Äiti vastasi siihen: ''Eikä kukaan ole koskaan mitään muuta väittänytkään. Olen ainakin tosi ylpeä molemmista lapsistani, ainahan te olette pärjänneet.'' Noista sanoista olen saanut voimaa apean mielialan ja sairastelun keskellä. Kuulostaa ehkä vähän hölmöltä ja lässynläältä, mutta niin se kuitenkin on. Sitä paitsi, nyt on ystävänpäivä, joten pieni lässynlää on ihan paikallaan. ;-)

Mutta mennään nyt siihen varsinaiseen asiaan, nimittäin ystävänpäivän brunssiin. Olisin voinut olla vaikka Turussa Karoliinan ja muiden ystävien luona tai lukikavereiden kanssa viettämässä iltaa. Niin ne suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, sillä rahaa ei riitä reissaamiseen ja flunssa vei voimat kaiken maailman illanvietoilta. Vaan eipä sillä, kyllä se aika kotonakin kuluu. ♥

Heräsin aamulla aikaisin ja hiivin keittiöön pyyhkimään pöytiä ja kolistelemaan astioita. Kuorrutin muffinit, laitoin puuron hellalle hautumaan ja katoin pöydän. Rakastan brunssien järjestämistä, joten ystävänpäivänäkin siitä on tullut jo eräänlainen perinne. Kaikesta kolistelusta ja perinteistä huolimatta onnistuin yllättämään vanhemmat tälläkin kertaa. Kun lopulta sain kaikki valmistelut tehtyä, kömpi sängystä pari yllättynyttä ja ilahtunutta tyyppiä. :-D Se on juurikin se paras asia, kun näkee ilon toisen silmissä ja tietää, että on saanut jotain hyvää aikaan. ♥

Mutta mitä oli sitten tarjolla? Vadelma-suklaamuffineita, siemennäkkäriä & hummusta sekä mokkapalasmoothieta. Jutun juju oli kuitenkin pitkään haudutettu puuro, jonka päälle sai kerätä mieleisiään täytteitä: mansikoita, punaviinimarjoja, pähkinöitä, auringonkukansiemeniä & pähkinävoita. Voiko päivä enää paremmin alkaakaan? ♥

 

Voimat alkavat tosiaan hiljalleen palailla, eikä kouluun lähtö huomenna ahdista lähes ollenkaan. Tottakai olisi aina kiva jatkaa viikonloppua ja lomailla, mutta nyt on jo ihan mukava lähteä kouluun. Ihan vielä en ehkä maratonia juoksisi, vaan onneksi vähempikin riittää. On taas kiva olla elävien kirjoissa! ♥

Hyvää ystävänpäivää!

 Muistakaa ystäviä, rakkaita & perheitänne. ♥

''Miten voin ottaa omaa aikaa, aika ei oo omaa, mä en osaa, jos sä osaat ota pliis mun puolest lomaa''

Moikka! En haluaisi valittaa, mutta on pakko vähän purkaa tuntemuksia. Tämä viikko ei ole kyllä mennyt ihan suunnitelmien mukaan, ei sitten alkuunkaan. Olen ollut koulussa jopa yhtenä päivänä ja silloinkin jaksoin vaan muutaman tunnin.. Kyse ei ole suinkaan masennuksesta tai loppuun palamisesta, vaan ihan klassisesta flunssasta.

Joka puolella tuntuu mylläävän jos jonkin sorttista pöpöä ja bakteeria: koulussa moni on ollut vähintään flunssassa ja viime viikon lopulla äitikin sairastui. Hämmentyneenä seurasin muiden sairastelua, ja aloin jo uskomaan, että olen kehittänyt itselleni rautaisen vastustuskyvyn. Olin jälleen kerran väärässä. 

Niin se vaan sitten iski tiistaina heti herätessä: tukkoinen nenä, karhea kurkku ja voimaton olo. Laittauduin, söin aamupalaa ja lähdin jo kävelemään koulua päin. Meillä oli luokan kanssa vierailu Hartwallille, enkä halunnut jättää menemättä. Siinä sitä sitten käveltiin sateessa koulua kohti, kunnes pysähdyin. Laitoin luokkalaisille viestiä, etten tule. Käännyin ja kävelin kaupalle ostamaan mehua ja syötävää. Päätin levätä oikein kunnolla, että pääsisin seuraavana päivänä kouluun. Siinä se päivä sitten kului Hobitteja katsellessa ja kuumaa mehua siemaillessa. Tiistaina olinkin jo terve ja pääsin kouluun tekemään tehtäviä.

Tai sitten en. Heräilin yöllä parin tunnin välein, näin selkounia ja painajaisia, kun kouluun lähtö stressasi niin paljon. Meillä on tällä hetkellä todella kiireistä koulussa, enkä olisi voinut valita huonompaa hetkeä sairastua. Aamulla olo oli jo hieman parempi, joten päätin lähteä kouluun. Sainkin siellä tehtyä laseroinnin pohjapiirrustukset take away -pakkausta varten ennen, kuin paha olo iski ihan yllättäen. Yritin siinä vielä hetken jatkaa töitä, mutta lähdin lopulta itkua pidätellen kotiin, eikä kello ollut vielä edes puolta päivää. Jotenkin selviydyin kotiin ja loppupäivä kuluikin taas elokuvia katsellessa. Miksen ikinä opi virheistäni? Kouluun ei vaan pidä lähteä heti seuraavana päivänä, vaikka olo olisikin ''parempi''.

Tänään jäin ihan suosiolla kotiin, enkä edes vaivautunut stressaamaan opiskelusta. Oli taas yhden työn palautus, mutta ehtiihän sen seuraavallakin tunnilla. Kerrankin tein fiksun päätöksen, sillä tänään suurin urheilusuoritukseni oli päästä kauppaan ja sieltä takaisin. Kauppareissun jälkeen kääriydyin sohvannurkkaan ja koko päivä kului uutta kirjaa lueskellessa ja sarjoja katsellessa. Huomenna on pakko mennä jo kouluun, mutta tänään olen ainakin levännyt.

En oikein tiedä, pidänkö sairastamisesta vai inhoanko sitä yli kaiken. Kerrankin on lupa levätä ja vain katsella elokuvia koko päivän. Kerrankin on lupa vaan olla. Inhoan kuitenkin sitä, etten jaksa tehdä mitään. Inhoan, kun pitää sietää ahdistusta liikkumattomuudesta ja samaan aikaan on pakko saada jotain syötyäkin. Syömisetkin on menneet tyylillä onko-pakko-kun-ei-tee-mieli. Ennen olisin varmaan ollut riemuissani, kun olisin kerrankin voinut käyttää kipeyttä tekosyynä olla syömättä. Nyt se ei kuitenkaan enää ole niin riemuisaa, kun on joka tapauksessa syötävä. Ruokailut ovat siis olleet vähän mitä sattuu: kaakaota ja kasvispyöryköitä pakasteparsakaalilla. Kai sekin on parempi kuin ei mitään.  

Odotan vaan niin innolla, että pääsen taas kouluun, liikkumaan ja syömään normaalisti. Alkaa tämä laiskottelu ja kaikki mahdolliset Netflix-sarjat tulla jo korvista ulos..

Kylläpä tästä tuli negatiivinen ja synkkä kuvaus tämän viikon kuulumisista. Ei kaikki oikeasti ole ihan niin huonosti, sillä olen ainakin saanut levättyä ja kyllähän Hobittien katsominen aina piristää. Löysin myös pari kivaa Netflix-sarjaa katseltavaksi ja yhden hyvän kirjan luettavaksi. Kissatkin ovat olleet tyytyväisiä, kun on ollut seuraa päivisin. Jos pääsen huomenna kouluun, niin ei tämä nyt niin huono viikko ole ollut ja jos en niin voihan nyt prkl... ♥ Tässä oli taas se pakollinen loppukevennys, koska haluan nähdä myös asioiden hyvät puolet. :-D

Päiväni kuvina: maanantai (1.2.)

Moikka! Päiväni kuvina -postauksille näytettiin vihreää valoa, joten taas mennään! Tämä päivä on oikeastaan jo alkuviikosta, mutta kaikki on melkeinpä ennallaan kännykkää ja maalauksen edistymistä lukuunottamatta. Olen selkeästi hieman kaavoihin kanigstunut, sillä suunnilleen jokainen päiväni muistuttaa tiettyä kaavaa.. Tällainen perinteisen kaavamainen oli maanantain projektipäiväkin. :-)

Heräsin tuttuun tapaan ennen herätystä. Mikä siinä onkin, että herää aina vähintään viisi minuuttia ennen herätystä? Hyvä, että edes muistan, miltä kännykän herätysääni kuulostaa.. Noh, tällä kertaa heräsin tosiaan jo hyvissä ajoin ennen herätystä. Olipahan ainakin aikaa laittautua ja valmistautua päivään kaikessa rauhassa!

Heti ensimmäisenä laitoin nassun kuntoon: meikkivoidetta ja puuteria, silmiin eyelineriä ja ripsiväriä. Hyvin harvoin kokeilen mitään uutta, mutta mitäpä sitä hyväksi havaittua muuttamaan. Kuvitella, että olen tehnyt nuo samat rajaukset silmiin jo 7-8 vuoden ajan! :-D Lopuksi vielä hiukset ojennukseen ja ranskanletti otsiksiin.

Kisut olivat tottakai henkisenä tukena tässä urakassa! Tuo Nanan asento näyttää jokseenkin epämukavalta...

Laittautumisen jälkeen olikin aamupalan aika - ehdottomasti päivän paras hetki! Tuttua ja hyväksi havaittua tässäkin asiassa: soijajukurttia (vaniljan makuista!), ananasta, appelsiinia, päärynää, pähkinöitä ja jälkeenpäin lisättyä hieman mysliä. En varmaan ikinä kyllästy tähän kombinaatioon.

Aamupalan jälkeen oli vielä hyvin aikaa maalailla. Tuntuu, että olen puurtanut jo ikuisuuden tuon koulutyön kanssa.. Vapaapäivien (tai projektipäivien) aamuissa nautin eniten juuri siitä, kun ehdin syödä aamupalan kaikessa rauhassa ja tarttua pensseliin ennen, kuin tarvitsee miettiä päivän tekemisiä. ♥

Jotenkin olin kuvitellut, että aikaa oli vaikka miten paljon, olikin yhtäkkiä melkein kiire bussipysäkille.. Niinpä siis nokka kohti keskustaa, mistä lähti bussi keskussairaalalle. Oli ihanaa odotella bussia kerrankin auringonpaisteessa ja melkein lämpimässä säässä! Vaikka eipä sekään yhtään haitannut, kun bussi tuli ja pääsin jatkamaan matkaa. ;-)

Keskussairaalassa oli tällä kertaa ravitsemusterapeutin aika. Juteltiin tuttuun tapaan edistymisestä ja ainaisesta aiheesta, josta ollaan jauhettu jo yli puolen vuoden ajan. Aiheena oli siis leipä: ikuinen ja suurin pelkoni tuota muille arkista ruoka-ainetta kohtaan. Olen syönyt leipää viimeksi syksyllä, ja vuodessa tulee hyvällä tuurilla leivän syöntikertoja korkeintaan neljä. Leipähän on jopa terveellistä, eikä sen syömisen pitäisi olla ongelma. Niin se vaan kuitenkin on. Ihan mahdottoman korkea muuri ylitettäväksi, niin outoa kuin se ehkä jonkun mielestä onkin.. Päätettiin joka tapauksessa pitää vähän pidempi tauko, koska koulun kanssa on niin paljon kiireitä, eikä tässä varsinaisesti ole mitään akuuttia syytä tavata. Tavoitteena olisi lisätä kuidunlähteitä ruokavalioon, mutta saan harjoitella sitä nyt ihan omin päin ja kiireettä. Ehkä ihan hyvä näin.
Kun aika oli kulunut, lähdin taas bussilla kotia kohti..

Kotona olin lopulta joskus puoli kolmen aikoihin. Olikin jo korkea aika syödä, joten keitin pikaisesti kaurapuuroa, leikkasin päälle banaania ja ruoka oli valmista. Olen aika laiska, mitä tulee lämpimiin aterioihin, joten useimmiten se on puuroa tai kikherneitä ja vihanneksia.. :-D

Kun nyt kerta projektipäivä oli, niin täytyihän niitä muitakin kouluhommia tehdä. Tällä kertaa se tarkoitti mustaksi spraymaalattujen kukkien liimaamista kuumaliimalla. Meillä on visuaalisen suunnittelun kurssilla tehtävänä kertoa tarina, josta tehdään maalaus & 3D-teos. Valitsin tarinaksi muinoin Lohjan reissulla tapahtuneet ''valehäät''.. Jos joku muistaa tapahtuman, niin tarkoitan tällä sitä, kun sain täysin tuntemattomalta tyypiltä kimpun kukkia ja käytiin ottamassa hääkuvat passikuva-automaatissa. Niin ja kilistettiin tottakai skumpalla, ihan normi maanantai. :-D

Aloin vähän aikaa sitten katsomaan Being Human (U.K.) -sarjaa uudestaan, ja sen parissa vierähti tänäkin päivänä jonkun aikaa. Lakkailin siinä samalla uudet kynsilakat vanhojen rapistuneiden tilalle. Vaikken erityisemmin vamppyyreista ja ihmissusista välitäkään, niin tuo sarja on oikeasti katsomisen arvoinen! Tai ainakin ekat kolme kautta, minkä jälkeen en enää suostunut sarjaa katsomaan.. mutta ei siitä sen enempää, etten spoilaa mitään olennaista.

Johonkin se aika taas katosi, ja oli taas aika syödä vähän lisää. Välipalaksi valikoitui päärynää, ananasta, Alpron vaniljajukurttia & myöhemmin lisättynä siemeniä. ♥ Siinä sivussa ehti lukemaan uusimman Pirkankin.

Piti laittaa hakemuksia työpaikoille. Ehkä päivittää vähän cv:tä. Ainakin aikomukset olivat hyvät, kun sitten lopulta päädyinkin vain selailemaan blogeja. No, kyllähän tässä vielä ehtii. Kuinka pitkään näitä velvollisuuksia voikaan lykätä? Eilenkin katselin kyllä avoimia paikkoja, mutta...

Seitsemän aikoihin lähdettiin taas liikenteeseen ja käytiin ostamassa ruokatarvikkeita viikolle. Ostosten jälkeen kotiin pesemään meikit ja kauppakasseja purkamaan.

Iltapalaksi vielä yhtä tämän hetken lempparia: tuoreita hedelmiä & mantelivoita. Muutama joulu sitten ostettu sydänkulhokin on päässyt taas käyttöön kaapin perällä pölyttymisen sijaan. Katsoin siinä vielä Simpsoneiden lopun ja jotain Frii-kanavan murhajuttua. Ne on yllättävän koukuttavia, sillä ainahan selvitetyt ja selvittämättömät murhatutkimukset jaksaa kiinnostaa.. :-D

Ennen lakanoihin kääriytymistä ja valojen sammuttamista lueskelin tuttuun tapaan kirjaa. Sain tuon kirjan jo luettua, ja olihan tuo trilogia yllättävän mukaansatempaava. Myönnän olleeni alkujaan hieman skeptinen, mutta ostin Nälkäpelit, kun ne löytyi kirpparilta 1 e/kpl. Sain taas niellä skeptisyyteni, sillä kirjat ovat kaiken hypetyksen ansainneet. Lueskelun jälkeen nukkumaan - ja siinähän se maanantai sitten olikin. :-)