sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Syyslomakuulumisia

Heippa! Täällä päin syysloma osui kuluneelle viikolle. Ei voi muuta sanoa kuin, että loma ei olisi voinut sattua paremmalle ajankohdalle! :-) Lepoa, hyvää seuraa, ensimmäinen mukillinen glögiä, kirjojen sivuille uppoutumista ja ensilumen satelua - siinä ainakin pari asiaa, jotka mahtuivat kuluneelle viikolle.
Olen lukenut Chocochili-blogia jo monen vuoden ajan. Yhä edelleen se on yksi lemppareistani ja aikaisempi kirja, Vegaanin keittiössä, on selattu läpi lukemattomia kertoja. Aamu(pala)ihmisenä odotin Vegaanin aamupala -kirjaa kuin kuuta nousevaa - ja tällä viikolla löysin sen viimein Prisman hyllyltä! Kaveriksi vuoden ensimmäinen glögimukillinen, eikä voi enää enempää toivoa. Tässä vaiheessa voisi ehkä varoittaa, että joulu alkaa pikkuhiljaa hiipiä ajatuksiin.. :-D
Viime viikon perjantaina Tony tuli yökylään ja oli täällä torstaihin asti. Saatiin kerrankin viettää pidemmän aikaa yhdessä! Laitoin kouluhommat tauolle ja keskityin vaihteeksi ihan muihin asioihin - kuten lomalla kuuluukin. ;-) Ei tehty mitään kovin erikoista: katsottiin sarjoja, käytiin kaupassa ja kokkailtiin. Se oli oikeasti tosi toimiva tapa rentoutua ja kerätä voimia koulua varten. 
Torstaina saatoin Tonyn keskustaan ja olin vieläkin ihan hämmentynyt siitä, miten erilaiselta maisema näyttää, kun on lunta. Vielä hämmentävämpää on se, ettei lumi ole sulanut pois! Kaipa se on talvi nyt, vaikka vielä lokakuuta eletäänkin. Haluaisin kietoutua viltin lämpöön, juoda monta kuppia glögiä ja teetä, sytyttää kynttilöitä ja uppoutua joulukuplaan. Tavallaan rakastan tätä vuodenaikaa tosi paljon. <3 Loppuviikon aikana tein vähän enemmän kouluhommia ja hoidin kaiken maailman pakollisia velvotteita, mutta kuitenkin aika rennolla otteella. Nyt on mm. pesty Nanan turkki silkkisen sileäksi, leivottu kakkupohja pakkaseen ensiviikon juhlia varten, lakattu kynnet ja tehty juttuja Muotsikan joulumyyjäisiä varten. :-)
Syömishäiriön suhteen on ollut taas vaikeampaa. Paino on pudonnut vähäsen, sillä syöminen on ollut hankalaa. Uskottelen itselleni, ettei se ole niin vakavaa. Ei kilo tai pari mitään merkitse, ei se haittaa, jos jättää jotain pientä syömättä.. Kaiken ahdistuksen keskellä tuntuisi melkein helpommalta valita syömishäiriö ja palata sille samalle polulle, jonka tunnen ja jonka osaan. Se on se pieni ääni, joka vakuuttaa, että laihana kaikki on paremmin. Että siellä on turvallista ja sieltä löytyy onnellisuus.
Jos jotain olen oppinut näiden vuosien aikana, niin sen, että todellisuus on jotain aivan muuta. En tule onnelliseksi, eikä ahdistus katoa. Olen päässyt niin pitkälle, etten todellakaan ole valmis heittämään kaikkea työtä hukkaan ja palaamaan takaisin. Tämän hetken tavoite on saada painon putoaminen loppumaan. Seuraavaksi yritän saada painon takaisin siihen pisteeseen, josta lähdin. Mutta pienin askelin, koska voimat ovat vieläkin niin lopussa. Kyllä kaikki järjestyy. <3
Siinä oli ne sekavat kuulumiset tällä kertaa. Huomenna on edessä paluu kouluun, mutta onneksi on kevyempi viikko ja pitkä viikonloppu. On myös paljon kivaa odotettavaa viikonlopulle, joten eiköhän niiden avulla jaksa taas opiskella muutaman päivän! :-) Eipä tässä sen kummempia. Heippa! <3

tiistai 24. lokakuuta 2017

Toivepostaus: Oma tyyli osa 3.

Moikka! Nyt on viimeisen tyylipostauksen aika. ;-) Näistä on tullut paljon kivaa palautetta ja näiden tekeminen on ollut mukavaa. Tällä kertaa käydään läpi tyylin kehittyminen /muuttuminen Lohjalta tähän päivään. Toivottavasti tykkäätte!
Lukion jälkeisenä kesänä sain kuulla päässeeni opiskelemaan Lohjalle. Pukeuduin oikeastaan aika lailla sen tyylisiin vaatteisiin kuin tänäkin päivänä. Etuhiukset alkoivat olla jo sen pituiset, että niistä sai tehtyä letin, mutta ne olivat vielä liian lyhyet pidettäväksi korvan takana. Olin kyllästynyt hiusten jatkuvaan värjäämiseen, joten ylläpidin punaista väriä hiusnaamioilla.
Käytin samaa syystakkia, joka on käytössä vielä nykyäänkin. Maksoin siitä alle 30 euroa ja ajattelin, ettei H&M:n laatuun ollut luottamista. Kuitenkin takki on ollut käytössä jo viisi vuotta, joten luulot osoittautuivat vääriksi. :-D Tykkäsin pukeutua mekkoihin ja pitkiin neuleisiin, sillä ne olivat mukavia päällä.
Pyörittelin pitkän aikaa mielessäni ajatusta siitä, että värjäisin hiukset omalla värillä. Pelkäsin kuitenkin, että joutuisin pian leikkaamaan kaiken pois, mikäli vaalennus tuhoaisi jo ennestään huonokuntoiset hiukset. Onneksi niin ei kuitenkaan tapahtunut. Tilasin lisäkkeet, sillä ajattelin oman hiusvärin olevan tylsä sellaisenaan. Hiuksissani oli kuitenkin vielä liikaa punertavuutta, joten jätin lisäkkeet pois kuukauden (tai parin viikon) käytön jälkeen.
Lohjalla pukeuduin lähinnä sen mukaan, mikä tuntui mukavalta päällä. Halusin melko peittäviä vaatteita, joten käytin joko pitkiä mekkoja tai pillifarkkuja ja suuria paitoja. Kävin myös ottamassa uuden tatuoinnin, sillä halusin jonkin kannustavan ajatuksen, jonka näkisin joka päivä ranteessani.
Lohjan jälkeisenä kesänä, ennen Muotoiluinstituutin alkua, värjäsin hiukset vielä kerran vaaleanruskealla sävyllä. Siinä vaiheessa olin tyytyväinen sävyyn ja odotin vain hiusten kasvamista. Pukeuduin usein alemman kuvan tyyliin, vaikka oli miten paljon hellettä.
Ensimmäisen lukukauden jälkeen tyyli oli jo lähellä nykyistä. Isoin muutos on tainnut olla keltaisen Kånkenin vaihtuminen vihreään. :-D Rakastin keltaista reppuani, mutta vetoketjun hajoamisen jälkeen oli pakko hankkia uusi. Jossain vaiheessa ajattelin kyllä vielä yrittää korjauttaa vetoketjun.
Ehkä se on sitä aikuistumista, kun haluaa ostaa vaatteita, joita käyttää mahdollisimman pitkään. Kuvan kengät ovat vieläkin satunnaisesti käytössä, vaikka toisen jalan pottuvarvas pilkistää kankaan läpi.. :-D
Muotoiluinstituutin toisella luokalla tyylissä ei tapahtunut mitään sen kummempaa. Ostelin (ja ostan edelleen) juuri sellaisia vaatteita, jotka miellyttävät omaa silmää ja tuntuvat mukavilta päällä. Käytännöllisyys on noussut muun yläpuolelle, niin tylsää kuin se ehkä onkin. :-D Otsahiukset alkoivat olla jo sen verran pitkät, ettei niitä tarvinnut laittaa letille.
En oikein tiedä, miten kuvailisin tyyliäni. Ainakin se on käytännöllinen ja tuntuu omalta. Murretut sävyt, erilaiset kuosit (hillittyinä määrinä), korkeavyötäröiset boyfriend- tai pillifarkut ja alemman kuvan takki, kuvaavat ehkä parhaiten sitä, mitä nykyään olen. :-) Suurin muutos on kuitenkin ollut se, että olen vihdoin tyytyväinen. En enää kaipaa suuria muutoksia, vaan voin käyttää samoja vaatteita vuodesta toiseen. En enää kaipaa uutta hiusväriä, vaan olen tykästynyt omaan (harmaan)ruskeaan väriin. Aikuistumisen parhaita puolia onkin ehdottomasti se, että oppii tuntemaan itsensä ja olemaan tyytyväinen siihen, mitä on!
Sellainen oli tyyli tähän päivään mennessä. Ehkä muutaman vuoden päästä olen jotain ihan muuta ja kirjoitan postausta nykyisestä tyylistä - sen näkee sitten!

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Toivepostaus: Oma tyyli, osa 2.

Moikka! Jatketaan tyylijuttuja tällä kertaa lukioajoilta. Tähän aikaan oli selkeästi yksi asia ylitse muiden: hiusten värjäily. Kaikkea mahdollista paloautonpunaisesta ruskeaan ja siniseen tuli kokeiltua.
Ennen lukion alkua kävin parturissa värjäämässä hiukset hehkuvan punaisiksi. Olin hankkinut lisäkkeet, jotka värjäsin samaan sävyyn. Käytin paljon korkokenkiä ja kuvassa näkyviä paksupohjaisia tennareita. Myös korut oli kovaa huutoa ja niitä käytin lähes päivittäin.
Tuohon aikaan shoppailin tosi paljon. Se oli kai jonkinlainen keino hallita ahdistusta ja yritys löytää omaa tyyliään. Kokeilin erilaisia väriyhdistelmiä ja leikkauksia otsiksissa, sekä yritin sinnitellä lisäkkeiden kanssa. Käytin paljon lyhyitä hameita ja erilaisia verkkosukkahousuja.
Kesän aikana kävin ottamassa ensimmäisen lävistyksen. Olin haaveillut septumin hankkimisesta jo pitkään, kunnes painelin lävistysliikkeeseen syntymäpäivänäni. Kävin myös parturissa laittamassa tummempaa väriä hiuksiin ja totesin, ettei se sovi minulle. Lisäpisteet olemattomille kulmakarvoille..
Kyllästyin lisäkkeisiin, joten päätin alkaa kasvattamaan omia hiuksia ihan sellaisenaan. Hiusväri vaihtui jossain vaiheessa ensimmäistä vuotta takaisin punaiseksi..
Toisena lukiovuotena värjäsin hiukset vaaleiksi. Sitten laitoin violettia otsahiuksiin, seuraavaksi dippasin latvat siniseen shokkiväriin.. Sanottakoon nyt vaikka, että kaikkea tuli kokeiltua. 
Pukeutuminen vaihteli fiiliksen mukaan. Käytin mustia vaatteita, pillifarkkuja, lyhyitä mekkoja ja huiveja. Kiertelin kirppareilla etsimässä oman tyylisiä vaatteita, enkä enää kovin usein eksynyt H&M:n puolelle. Pitsi oli myös kovasti mieleen, kunhan se oli mustaa tai valkoista.
Pinkit ja pastellisälyiset vaaleanpunaiset hiukset oli tietysti kokeiltava! Niiden ylläpito oli sen verran vaikeaa, että jossain vaiheessa siirryin takaisin vaaleaan.. Suoristin vieläkin hiuksia päivittäin ja olin ehdottoman tarkka siitä, että otsahiukset olivat tiptop.
Lukion kolmas vuosi oli tosi raskasta aikaa, mutta tein silloin pari tyylillistä muutosta. Todellisuudessa varmaan useammankin, mutta nämä nousevat mieleen päällimmäisenä. :-) Ensimmäinen oli suoristusraudan heivaaminen, sillä hiukset alkoivat olla huonossa kunnossa jatkuvan käsittelyn takia. Samaan aikaan aloin kasvattaa pois otsahiuksia, jotka joko laitoin kiinni pinneillä, piilotin pipon tai hatun alle tai vedin pannan avulla pois kasvoilta. Toinen juttu oli uusi vierailu lävistäjällä. Tai no, olin välissä käynyt ottamassa napakorun, mutta se tulehtui ja sai lähteä melko nopeasti. Tällä kertaa otin korun huuleen, ja siinä onkin tämän hetken lävistykset.
Sellainen oli tyyli lukiossa. Aika paljon hapuilua suuntaan jos toiseenkin, mutta oikeastaan tein aika paljon hyviä valintoja. Seuraavaksi onkin luvassa viimeinen osa, jossa edetään tähän päivään asti. Näiden postausten tekeminen on ollut hauskaa - toivottavasti tekin tykkäätte! ;-)

torstai 19. lokakuuta 2017

Toivepostaus: Oma tyyli, osa 1.

Moikka! Kyselin ideoita toivepostauksiin, ja niitä tulikin ihan mukavasti. Postausta siitä, miten tyylini on muuttunut vuosien varrella, toivottiin pariinkin kertaan. Aloitetaan siis sillä. ;-) Olen kokeillut yhtä sun toista tyyliä, joten päätin suosiolla jakaa postauksen useampaan osaan. Ei muuta lisättävää kuin, että myötähäpeältä ei voi välttyä. :-D
Harmi (tai ehkä hyvä), ettei hevarityylistäni löydy juuri kuvia. 11-vuotiaana pukeuduin maastohousuihin ja bändipaitoihin, joita koristi milloin minkäkin metalliyhtyeen kuva. Silmissä oli enemmän mustaa kajaalia, kuin laki sallii. Housuista roikkui niin paljon ketjuja, että niiden kalinan kuuli käytävän toisesta päästä. Oltiin silloin Karoliinan ja Nitan kanssa pelätty kolmikko etenkin ala-asteen nuorempien oppilaiden silmissä. Haaveiltiin omasta hevibändistä ja oltiin mielestämme koulun cooleimmat tyypit..
Yläasteen alkuun mennessä hevityyli oli vaihtunut Japanin ihannointiin. Hiuksissa oli rusetteja, vaatteissa noin miljoonaa erilaista kuosia ja silmissä turhan paksut rajaukset. Kirpparilta löysin kengät, joissa oli niin paksut pohjat, että olin toisia päätä pidempi - ja se on aika paljon, sillä muistutan pituuskäyrältäni lähinnä hobittia! Kuuntelin japanilaista musiikkia, luin mangaa ja katsoin animea, kuten genreen kuului.
Kahdeksannella luokalla olin jo alkanut käyttää suoristusrautaa, leikannut otsatukan ja värjännyt hiukset ensimmäistä kertaa kestovärillä. Jalassa oli aina pillifarkut ja maihinnousukengät. Käytin mahdollisimman värikkäitä vaatteita ja laukkua, joka laahasi melkein maata pitkän hihnan takia. Jos nyt jotain hyvää täytyy tuosta tyylistä sanoa, niin ainakaan se ei enää ollut ihan niin överi. Käytin edelleen liikaa sekavia kuvioita ja kaiken maailman rimpsuja, mutta tyyli alkoi sentään vähän rauhoittua.
Yhdeksännellä luokalla pukeuduin edelleen saman tyylin mukaisesti, mutta leikittelin vastakohdilla. Käytin lyhyitä shortseja ja hameita suurten huppareiden kanssa. Kannoin mukanani kenties maailman kamalinta kassia (näkyy ylemmässä kuvassa) ja puin päälle paljon mintunvihreää. Tuosta hiustyylistä tykkään edelleen: sivusiili, lämmin vaalea pohjaväri ja etuhiuksissa mustanruskeaa.
Osaston aikana värjäsin hiuksia kaikilla mahdollisilla punaisen sävyillä, kunnes päätin lähteä vaalentamaan niitä. Hankin myös pidennykset, jotka sointuivat hyvin hiusten väriin, mutta olivat muutoin turhan ohuet. Platinan väristen hiusten sekaan lisäsin vaihdellen sinistä, violettia tai pinkkiä raitaa.
Vaatteissa suosin aavistuksen hillitympiä värejä, mutta muutama ylilyönti tuli tehtyä siitäkin huolimatta. Voisin näistä mainita esimerkiksi alimman kuvan takin, joka näyttää lähinnä yksisarvisen oksennukselta.. Se oli kamala ja onneksi tajusin asian hyvin pian itsekin. :-D 
Yläasteen lopulla värjäsin hiukset vielä kerran punaisiksi. Tai oranssit niistä ehkä lähinnä tuli, mutta pidennyksiin tarttui väri hieman paremmin.. Jalassa oli melkein aina korkokengät, päällä nahkatakki ja ruusukuvioinen huivi. Tuohon aikaan leopardikuvio oli vielä kovassa huudossa.

Siinä oli ala- ja yläasteen aikaisia tyylejä. Ainakaan en ole kulkenut valtavirran mukana, vaan olen kokeillut (turhan) rohkeasti erilaisia vaatteita. Seuraavaksi on vuorossa tyylit lukion ajalta!

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Pari kuvaa viikolta

Moikka! Jos tulee mieleen postausideoita, niitä otetaan vastaan. :-) Jotain vaihtelua kaipaisin, eli ei pelkästään päiväni kuvina -postauksia, vaan jotain uutta. Toteutan ideoita, kun niitä tulee!
Alavireinen mieliala on edelleen päivittäinen kaveri - mutta tällä viikolla ajattelin keskittyä niihin asioihin, jotka tekevät onnelliseksi. Usein ne on ihan pieniä juttuja, osa arkea ja elämää. Pienistä iloista kasvaa kuitenkin suuria, jos vaan jaksaa keskittyä näkemään, mikä on hyvin juuri siinä hetkessä. Tällä viikolla näitä hyviä asioita on ollut mm.
Keltaiset kumisaappaat, jotka sopivat viikon säähän kuin nenä päähän.

Kirpparilta löytyneet farkut.
Vähän hitaampi aamu ennen kouluun lähtöä: lehden lueskelua ja tuorepuuroa.
 Tämä pieni ihanuus (joka ei todellisuudessa ole kovin pieni..).
 Tonyn seura ja yhdessä vietetyt päivät <3

The Walking dead -sarjan uusin kausi.
 Uusi lettikampaus, joka onnistui ensimmäisellä yrityksellä.

Lämmin ja paksu huppari.
 Mango ihan kaikkialla: chia-tuorepuurossa ja sellaisenaan.
 Se, ettei Puppaa voi vihata, vaikka poju tekee kaikkea mahdollisimman ärsyttävää. Toisin sanoen repii vaatteita kaapeista, pureskelee johtoja, teurastaa kädet ja hoitaa kasveja. Silti sitä leppyy heti, kun Puppa tulee puskemaan tai hyrisee tyytyväisenä sylissä. <3
Sellaiset kuulumiset tällä kertaa. Huomenna saa nukkua vähän pidempään, sillä koulu alkaa vasta kymmeneltä. Se on kyllä iso plussa. Toivottavasti ensi viikosta tulee onnistunut <3

Postaustoiveita otetaan vastaan! ;-)